ONNELLISEN ELÄMÄN TAITTINGER

VUONNA 1734 PERUSTETTU Taittinger [lausutaan: tɛ.tɛ̃.ʒe] voi ylpeydellä sanoa olevansa yksi maailman vanhimmista samppanjataloista, edellään ainoastaan Philipponnat (1522), Gosset (1584), Ruinart (1729) ja Chanoinen Frères (1730).

Alkujaan talo tunnettiin nimellä Fourneaux perustajansa Jacques Forneaux’n mukaan, mutta nimettiin uudelleen 1932 Pierre Taittingerin ostettua tilan.

Champagne Taittingerin juuret ulottuvat vuoteen 1734 (joissain lähteissä mainitaan 1732), mikä tekee siitä yhden maailman vanhimmista samppanjataloista.

Vuodesta 1945 vuoteen 1960 talon johtajana toimi Pierren kolmas poika Francois, jonka kaudella Taittinger osti Ranskan vallankumouksen aikaan tuhoutuneen 1200-luvulta peräisin olevan St. Niçaissen luostarin rauniot ja rakensi maanalaisen kellariverkostonsa tälle historialliselle paikalle.

Francois’n kuultua tapaturmaisesti vetovastuuseen astui hänen veljensä Claude, joka johti taloa peräti 45 vuotta aina vuoteen 2005. Clauden ansioiksi lasketaan Taittingerin brändin nostaminen maailmanmaineeseen ja suurien samppanjan valmistajien joukkoon.

Heinäkuussa 2005 Taittinger vaihtoi omistajaa, kun amerikkalainen pääomasijoittaja Starwood Capital Group osti perheyrityksen. Vaihdos oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä Pierre Taittingerin pojanpoika Pierre-Emmanuel lunasti tilan takaisin 660 miljoonan euron kauppahintaan.

Nykyään Taittinger on tuotantomäärällä mitaten maailman seitsemänneksi suurin samppanjan valmistaja, ja Pierre-Emmanuelin molemmat Clovis ja Vitalie työskentelevät yrityksessä.

Minulla oli suuri ilo tavata Vitalie Taittinger. Yksi niistä hetkistä ja kohtaamisista, jotka eivät kai milloinkaan unohdu.

TOUKOKUUSSA HELSINGISSÄ järjestettiin kupliva Taittinger-iltajuhla, johon myös minulla oli suuri ilo osallistua. Juhlan järjestelyistä vastasi Taittingerin maahatuoja Social Wines ja sitä emännöi suuri samppanjan ystävä Mirva Saukkola.

Itseoikeutettuna kunniavieraana paikalla oli Vitalie Taittinger.

Pörssi-ravintolassa pidetyssä tilaisuudessa oli tarjolla viittä eri samppanjaa, joista oma suosikkini oli Brut Prestige Rosé, tyylikäs, monivivahteinen ja reilusti punaisia marjoja aromeiltaan muistuttava pienikuplainen herkku.

Omasta mielestäni laadukas rosésamppanja on ehkä kaikkein juhlavin ja monikyttöisin viini. Se sopii yhtä lailla kesän lämpöön kuin talvisiin pakkasiltoihin, seurusteluun ja ruokapöytään. Kesällä Taittinger Rosé on on omiaan esimerkiksi punalihaisen grillatun kalan seuraan.

Olen aiemmin valottanut suhdettani muun muassa Bollinger-samppanjaan, jonka kanssa olemme päässeet molemminpuoleisen ystävyyden tasolle. Viimeisen parin vuoden aikana kuitenkin myös Taittinger muutaman muun laatusamppanjan ohella on tullut minulle huomattavan läheiseksi.

Taittinger Brut Prestige Rosé. Moniulotteinen, elegantti tuoksu on täynnä kypsää marjaisuutta, puolukkaa, punaherukkaa, mansikkaa. Maku on kuiva ja täydellisesti linjassa tuoksun kanssa. Viinissä on lisäksi mausteisen yrttisiä ja mineraalisia vivahteita. Pienet kuplat korostavat hapokkuutta, joka tuo viiniin sille ominaista ryhdikkyyttä, raikkautta ja mineraalisuutta. Jälkivaikutelma on rapsakka, marjainen, kirsikkainen ja aavistuksen yrttinen.

SAMPPANJASSA VIEHÄTTÄÄ sen perinteet, historia ja siihen liittyvät monet kuplivat anekdootit. Mutta unohtaa ei sovi myöskään viinin valmistusta, joka vaatii paljon taitoa, kokemusta ja käsityötä.

Laadun kannalta tärkeintä on cuvée eli sekoitus. Niin sanotut perussamppanjat ovat valmistajiensa käyntikortteja, ja vaatii todellista taitoa valmistaa vuodesta ja satokaudesta toiseen tasalaatuisia sekoituksia, joissa jokaiselle talolle tyypilliset nyanssit pysyvät muuttumattomina.

Jokainen samppanjapullon avaaminen on aina elämys, olettaen että viini pullossa ei ole päässyt pilaantumaan. Samppanjassa maistuu flavoreiden lisäksi tuhannet kuplivat muistot, mielikuvat, tunteet ja tarinat.

Siksi samppanjan kanssa on niin helppo olla onnellinen!

Hyvässä seurassa ja hyvän juoman äärellä on helppo olla onnellinen. Kuvassa ystäväni ja kollegani Mia Rouvinen. Taustalle tupsahti Sami Hyypiä vaimoineen.

Share This:

PRAHAN PARHAAT URQUELL-PUBIT

PILSNER URQUELL tulee saksan kielestä ja viittaa alkuperäiseen pilseniläiseen lähteeseen tai kaivoon, josta nostettiu vesi mullisti oluenvalmistuksen Plzeňin kaupungissa vuonna 1842. Tšekiksi olut tunnetaan nimellä Plzeňský Prazdroj – pilsnerin alkulähde.

Plzeň sijaitsee viljavalla Plzeňin tasangolla, jossa monet pienet sivujoet yhtyvät Berounka-jokeen. Matkaa Prahasta Plzeňiin on vajaat sata kilometriä, joten Plzeň on Prahan-matkaajille helppo ja mukava päiväkohde.

Jos kuitenkin haluat optimoida ajankäyttösi ja päästä nauttimaan alkuperäisestä pilseniläisestä tunnelmasta Prahassa, tässä lyhyt matkaopas kaupungin parhaisiin Pilsner Urquell -pubeihin.

KOLKOVNA OLYMPIA

KOLKOVNA OLYMPIA
http://www.kolkovna.cz/en
Vitězná 619/7
Praha 5

Prahassa on useita Kalkova-ravintoloita. Pieteetillä lasketun oluen lisäksi Kalkovnat tunnetaan hyvästä tšekkiläisestä ruoasta. Nettisivuilta kannattaa tarkistaa, missä päin sijaitsee majoituspaikkaa lähinnä oleva toimipiste. Itse suosin vilkkaimman turistikeskittymän ulkopuolella sijaitsevaa Olympia-ravintolaa. Se on kuitenkin lyhyen kävelymatkan päässä vanhastakaupungista ja helposti saavutettavissa useilla eri raitiovaunuilla.

MINCOVNA

MINCOVNA
www.restauracemincovna.cz
Staroměstské náměstí 930/7
Praha 1 – Staré Město

Mincovna sijaitsee vanhan kaupungin sydämessä keskusaukion laidalla. Baaritiskin yläpuolella hohtavat kupariset olutastiat, joista pastöroimaton Pilsner Urquell lasketaan asiakkaille. Ravintola on myös suosittu ruokapaikka aamusta iltaan.

U ZLATEHO TYGRA

U ZLATEHO TYGRA
www.uzlatehotygra.cz/en/
Husova 17
Praha 1

Perinteinen Pilsner-pub, joka on aina ollut Prahan kulttuuriväen ja silmäätekevien suosiossa. U zlateho tygra tunnetaan erityisesti kirjailija Bohumil Hrabalin (1914–1997) olohuoneena, jossa eksentrinen kirjailija tapasi ystäviään ja kaupungin kulttuurieliittiä.

Tšekin tasavallan ensimmäinen presidentti Vaclav Havel kävi toisinaan pubissa vaimonsa Olgan kanssa. Vuonna 1994 Havel istui täällä nauttimassa Pilsner Urquellia Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin ja ulkoministeri Madelaine Albrightin seurassa.

Kuuluisista asiakkaistaan huolimatta U zlateho tygran suurin tähti on aito ja alkuperäinen Pilsner.

U HROCHA

U HROCHA
Thunovská 10
Praha 1 – Malá Strana

Kun halutaan löytää paikka, missä paikalliset käyvät, Vltavajoen länsipuolella Malá Stranan alueella sijaitseva U Hrocha on oikea osoite. Sisustukseltaan ja tunnelmaltaan hyvin perinteinen ja maanläheinen olutravintola täyttyy lähialueiden asukkaista ilta toisensa jälkeen – sekä sankasta tupakansavusta ainakin kesäkuun alkuun asti, jolloin uuden tupakkalain on määrä astua voimaan.

Itse en usko lain vaikuttavan tuon taivaallista ainakaan kansankuppiloiden tupakointikulttuuriin. Savusta huolimatta tai sen ansiosta tunnelma U Hrochassa kuitenkin hakee vertaistaan. Elämyksen kruunaa taiten laskettu raikas kullankeltainen olut.

LOKAL

LOKAL
http://lokal.ambi.cz/en/
Dlouha 33 (Lokal Dlouhá)
Praha 1 – Staré Město

Lokal-ketjulla on Pahassa viisi viihtyisää pubia, jotka henkivät 1970-luvun moderneja virtauksia. Oluttankkien annetaan olla rohkeasti näkyvillä, ne ikään kuin toivottavat vieraat tervetulleiksi. Ravintolat pidetään aina puhtaina, kuten myös vessat.

Seinillä on humoristista valotaidetta. Lokal-ketju tunnetaan tiiviistä yhteistyöstään Plzeňský Prazdroj –panimon kanssa, joten olutkin tarjoillaan aina kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Pilsner Urquellin asemesta nautin Lokal-pubeissa kuitenkin suodattamatonta Velkopopovický Kozelia, sillä juuri muualta tätä versiota tummasta Velkosta ei juurikaan löydy.

Share This:

YSTÄVYYDELLÄ, BOLLY

Bollingerin juuret Champagnen alueella ulottuvat vuoteen 1585, kun Hennequinsin perhe, yksi Bollingerin perustajista, omisti maata Cramantissa. Nykyään Bollinger on eräs arvostetuimmista samppanjamerkeistä, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti myös James Bondin suosikkina.

Pullot2_web

ENNEN BOLLINGER-samppanjatalon perustamista muuan Villermontin perhe harjoitti viininvalmistusta 1700-luvulla. Vuonna 1750 he asettuivat osoitteeseen 16 rue Jules Lopet. Nykyään tässä osoitteessa sijaitsee Bollingerin pääkonttori.

Jacques Bollinger syntyi vuonna 1803 Württembergin herttuakunnan Ellwangenissa, joka sijaitsee jotakuinkin nykyisen Stuttgardin ja Nürnbergin puolivälissä. Vuonna 1822 mies muutti Champagneen ja aloitti työt nyttemmin jo toimintansa lopettaneessa Muller Ruinartin samppanjatalossa.

Samoihin aikoihin monet muut saksalaissuvut alkoivat asuttaa Champagnea, heidän joukossaan mm. Heidsieckit ja Krugit.

Helmikuun kuudentena päivänä vuonna 1829 Jacques Bollinger perusti yhdessä Paul Renaudinin ja Athanase de Villermontin kanssa Aÿn kaupunkiin samppanjatalon. Sen nimeksi tuli Renaudin Bollinger. Talon perustajat sopivat, ettei Villermontin nimeä saisi käyttää pullojen etiketeissä.

Myöhemmin Jacques avioitui Athanasen tyttären Charlotte de Villermontin kanssa, ja talo siirtyi Bollingerin suvun hallintaan. Renaudinin nimi kuitenkin säilytettiin etiketeissä aina 1960-luvulle saakka.

Vuonna 1885 Jacques Bollingerin ja Charlotte de Villermontin tyttärenpojat Joseph ja Georges ostivat yrityksen ja alkoivat kasvattaa sitä voimakkaasti. He hankkivat useita viinitarhoja lähialueilta ja ryhtyivät kehittämään tuotemerkkiä. Vuotta aikaisemmin Englannin kuningatar Victoria oli myöntänyt talolle jo Britannian kuninkaallisen hovihankkijan arvon.

Georges Bollingerin poika Jacques siirtyi yrityksen johtoon vuonna 1918. Hän kasvatti yritystoimintaa edelleen muun muassa ostamalla lisää viinitarhoja ja rakentamalla kellareita.

Kun Jacques Bollinger kuoli vuonna 1941, yritys siirtyi hänen leskensä Elisabeth ”Lily” Bollingerin hallintaan. Madame Lily oli visionääri, jonka ansioksi katsotaan Bollingerin kasvu maailmanmaineeseen. Hän matkusti väsymättä ympäri maailmaa markkinoimassa talonsa samppanjaa. Hänen työnsä loi vakaan pohjan Bollingerin nousulle.

Bollingerin lippulaiva, Cuvée R.D. (Récemment Dégorgé), on niin ikään Madame Lilyn luomus. Sen ensimmäinen vuosikerta oli 1967.

Talon lippulaiva, Bollinger R.D. 2002 menossa lasiin Bollinger-tastingissa.
Talon lippulaiva, Bollinger R.D. 2002 menossa lasiin Bollinger-tastingissa.

Lily Bollinger lausui kuolemattoman aforisminsa London Daily Mailin haastattelussa 17. lokakuuta 1961.

”Juon samppanjaa, kun olen iloinen ja myös ollessani surullinen. Joskus juon sitä yksinäni. Kun minulla on seuraa, samppanja on välttämättömyys. Siemailen sitä, jos minulla ei ole nälkä ja nälkäisenä juon sitä. Muuten en koske juomaan – ellen ole janoinen.”

Lily Bollinger pysyi talon johdossa aina vuoteen 1971, minkä jälkeen häntä seurasivat Claude d’Hautefeuille ja Christian Bizot kunnes vuodesta 1994 lähtien talon johdossa on ollut Ghislain de Mongolfier.

Pullot1_web
Naiset ovat johtaneet menestyksekkäästi useita eri samppanjataloja. Heistä legendaarisin lienee Lily Bollinger, jonka ansiosta Bollinger tunnetaan nykypäivänä joka puolella maailmaa.

ROSÉ JA BOLLINGERIN TYYLI. Ensimmäinen vuosikerta (1976) Bollinger Cuvée Rosé -samppanjaa lanseerattiin vuonna 1977. Täsä askelta Lily Bollinger ei kuitenkaan ehtinyt nähdä.

Bollinger Rosé on maultaan täyteläinen, moniulotteinen ja talon tyylille ominaisesti runsaan hedelmäinen. Roséssa käytetty Pinot Noir -punaviini tulee Bollingerin omilta Grand Cru -tarhoilta. Yllättävänä ruokavinkkinä Bollinger Cuvée Rosé sopii mainiosti nautittavaksi munakokkelin kanssa,

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Rosé-samppanjan vienti on kaksinkertaistunut. Yleisesti voidaan puhua rosé-buumista.

Bollingerin periaatteisiin kuuluu, että viinin annetaan ikääntyä vähintään tuplasti pidempään kuin alkuperäisalueluokitus (appellation) edellyttää. Toisin sanoen vuosikerrattomat sekoitukset viettävät kellareissa kolmesta neljään vuotta, vuosikertasamppanjat peräti 8–12 vuotta.

Erittäin kuivat ja elegantit La Grande Année -samppanjat on valmistettu yksinomaan Grand Cru ja Premier Cru -tarhojen rypäleistä. Ne sopivat hyvin tarjottaviksi vaikka läpi juhlavan aterian.

Vaalea vuosikertasamppanja sopii muun muassa mereneläville tai hienostuneelle itämaiselle ruoalle, La Grande Année Rosé lisäksi monien liharuokien seuraan.

Tasting_web

JAMES BONDIN & BOLLINGER. James Bondin kirjallinen isä Ian Fleming mainitsi Bollingerin ensimmäistä kertaa vuonna 1956 romaanissa Timantit ovat ikuisia. Bond-elokuvissa yhteistyö alkoi vuonna 1973 (Elä ja anna toisten kuolla), ja vuonna 1979 julkaistusta 007 Kuuraketti -elokuvasta lähtien Bollinger on ollut mukana yksinoikeudella.

Yhteistyö Bond-tuotannon kanssa perustuu perheiden väliseen läheiseen ystävyyteen, eikä Bollingerin ole tarvinnut maksaa mukanaolostaan maailman menestyksekkäimmässä elokuvasarjassa.

Kaiken kaikkiaan Bollinger on ollut mukana Jame Bond -saagan 14 eri elokuvassa, viimeisimpänä Spectre vuodelta 2015, jossa samppanja on R.D. 2002.

Share This:

MARIMEKKO HELSINKI–PARIISI

MARIMEKKO TUNNETAAN ympäri maailmaa omaperäisistä väreistään ja kuvioistaan. Yrityksen alkuvuosina Armi Ratia rohkaisi suunnittelijoitaan luomaan vapauttavia silhuetteja ja ennennäkemättömiä kuvioita, joiden avulla naiset voisivat ilmaista itseään vapaasti. Designperinnöstä pidetään edelleen tiukasti kiinni.

Marimekossa uskotaan, että edelläkävijyys kuviosuunnittelussa kulkee käsi kädessä oman painotuotannon kanssa. Herttoniemen kangaspaino on toiminut 1970-luvulta lähtien sekä tehtaana että luovana hautomona, jossa suunnittelijat tekevät yhteistyötä painon asiantuntijoiden kanssa pitääkseen yllä designfilosofiaansa ja tunnettuuttaan maailmalla.

Marimekon Herttoniemen-kangaspainosta lähtee maailmalle miljoona metriä kangasta joka vuosi.
Marimekon Herttoniemen-kangaspainosta lähtee maailmalle miljoona metriä kangasta joka vuosi.

MILJOONAN EURON INVESTOINTI. Syyskuun kuudes oli juhlapäivä Marimekon toimitiloissa Herttoniemessä. Sain olla mukana lukuisten kutsuvieraiden kanssa Herttoniemen toimitiloissa, kun miljoona euroa maksanut uusi huippumoderni pesulinja vihittiin käyttöön.

Pesulinjalla peittopasta sekä painoprosessissa jäänyt ylimääräinen väri pestään pois. Tällä varmistetaan se, etteivät valmiin tuotteen värit leviä tai irtoa ensimmäisessä pesussa. Kuumapesussa veden lämpötila on 95 astetta. Koneen jokaisen pesuyksikön lämpötilaa ja veden määrää voidaan ohjata erikseen, sillä erilaiset kankaat vaativat eri pesuohjelmat.

Uusi huippumoderni pesulinja otettiin käyttöön syyskuussa 2016.
Uusi huippumoderni pesulinja otettiin käyttöön syyskuussa 2016.

Suomalaisen designtalon sydämessä syntyy vuosittain noin tuhat kilometriä kangasta. Marimekon kodinmalliston tekstiileistä yli 70 prosenttia on painettu Herttoniemessä. Tästä kumpuaa tunnuslause Printed in Helsinki.

Pesulinjaston vihkiäisissä oli mahdollisuus seurata myös Maija Louekarin suunnitteleman Veljekset-nimisen uutuuskuosin painatusta.

Veljekset on Suomi Finland 100 -juhlakuosi, jossa mystisen metsän kätköissä elää sulassa sovussa karhu, ilves pöllö ja oravaneiti. Inspiraationsa kuosi saa suomalaisista metsistä, kansanperinteestä ja saduista.

Painokoneessa valmistuu Suomi Finland 100 -juhlakuosi Veljekset.
Painokoneessa valmistuu Suomi Finland 100 -juhlakuosi Veljekset.

MARIMEKON IDENTITEETTI syntyy eri tyylilajien vuoropuhelusta. Se ei ole pelkästään graafista, koristeellista tai raidallista, vaan kaikkia niitä yhdessä ja sopivassa suhteessa. Oleellista on, kulloinenkin yhdistelmä on vahvasti kiinni omassa ajassaan.

Maija Isola, Vuokko Nurmesniemi ja Annika Rimala ovat konkareita, jotka loivat vahvan pohjan Marimekon muotokielelle. Heidän tunnusmerkistöään olivat vahvat isot väripinnat ja käsivaralla tehdyt graafiset muodot. Pensseliviivat, värien päällekkäin painaminen ja erittäin yllättävät värien yhdistämiset ovat niin ikään jäljittelemättömiä ja lunastaneet paikkansa kuviosuunnittelun ytimessä.

1980-luvulla kuviointiin tuli mukaan rasterointitekniikkaa, jolla haettiin laveahkoja tunnelmia. Se oli omiaan jatkamaan tuttua kuviokieltä. Suomen geopiliittisen sijainnin tähden graafiseen kuviointiin on tullut vaikutteita idän suunnalta, esimerkkinä koristeelliset ornamentilliset kuviot.

Kuluvan vuosituhannen suunnittelijoista Maija Louekari, Eija Hirvi ja Aino-Maija Metsola ovat tuoneet oman sävynsä Marimekon kuviokieleen, erityisenä piirteenä viivapiirrokset yhdistettyinä voimakkaisiin väripintoihin.

Marimekon filosofiaan kuuluu painaa kankaan reunaan myös suunnittelijan nimi.
Marimekon filosofiaan kuuluu painaa kankaan reunaan myös suunnittelijan nimi.

FUNKTIONAALINEN ARJEN ESTETIIKKA tulee esiin Marimekko-kodissa, jonka uutuudet saivat maailmanensi-iltansa viime keväänä Milanon designviikolla. Marimekko-koti rohkaisee ja inspiroi ihmisiä ilmaisemaan itseään sisustamisen kautta ja luomaan kodistaan inspiroivan tilan ja arjen voimavaran. Marimekko-koti oli vahvasti esillä Helsinki Design Weekin tapahtumissa 1.–11.9.

Marimekko korostaa arvoissaan yhdessä tekemisen meininkiä sekä rohkeutta luoda jotain ainutlaatuista ja merkityksellisyyttä. Arvojen kanssa linjassa oleva yhteistyökumppani löytyi helsinkiläisestä Pastor-ravintolasta, jonka kanssa päädyttiin yhteistyöhön sekä sisustuksessa että henkilökunnan työvaatteissa.

Laajan yhteistyön kautta tavoitellaan elämyksellistä lisäarvoa ravintolan asiakkaille. Samalla ravintola toimii Marimekon käyntikorttina tuhansille kotimaisille ja ulkomaisille matkailijoille vuosittain.

Ravintola Pastorissa valmistuu Marimekon nimikkodrinkki, joka tarjoillaan luonnollisesti Marimekon Sukat makkaralla -juomalaseista.
Ravintola Pastorissa valmistuu Marimekon nimikkodrinkki, joka tarjoillaan luonnollisesti Marimekon Sukat makkaralla -juomalaseista.

PARIISIN MUOTIVIIKOILLA Marimekko julkisti näyttävästi kevään ja kesän 2017 vaatemallistonsa. Mallistossa Marimekon alkuvuosien vallankumoukselliset ajatukset yhdistyvät nykypäivän yllättäviin designideoihin.

Tätä yhdistelmää heijastavat malliston boheemit tyylit, Liselotte Watkinsin ja Paavo Halosen suunnittelemat raikkaat kuviot sekä nahka- ja canvas-asusteet yhdessä värikkäiden ja eleganttien korujen kanssa.

Marimekon mukaan käsitys luksuksesta on muuttumassa ja ihmiset haluavat entistä enemmän sijoittaa kestävään elämäntapaan ja vaatetukseen, nauttia elämästä sellaisena kuin se on ja kulkea omia polkujaan. Tällöin suomalaisen designin ikonit tuntuvat edelleen ajankohtaisilta ja löytävät paikkansa modernin naisen vaatekaapista uusien Marimekko-klassikkojen rinnalla.

Marimekko julkisti kevät-ja kesä 2017 -mallistonsa Pariisin muotiviikoilla.
Marimekko julkisti kevät-ja kesä 2017 -mallistonsa Pariisin muotiviikoilla.

Share This:

Olutarvio: KARHU TUMMA(T)

KARHUPERHE KASVOI kahdella uutuusoluella, kun Sinebrychoff lanseerasi Suomen suosituimman olutbrändin alla tumman lagerin kahtena eri versiona. Päivittäiskauppojen hyllyille tiensä löysi Karhu Tumma 4,6 %. Alkoista ja ravintoloista on saatavana oluen kuusiprosenttinen versio.

Testasin oluet rinnakkain, samassa lämpötilassa ja samanlaisista laseista.

Karhu Tumma Lager

Lager, 4,6 %, 0,33 l ja 0,50 l tölkki

Lager, 6,0 %, 0,33 l pullo

Sinebrychoff, Suomi


Väriltään läpikuultava kastanjanruskea pohjahiivaolut. Beessi vaahto kestää vahvassa oluessa selvästi ruokakauppaversiota pidempään ja jää haihduttuaan myös vahvemmaksi kalvoksi oluen pintaan. Molemmissa tuoksu on karamellimaltainen, kevyesti paahteinen. Luumun ja tummien marjojen aromi nousee esiin pienellä viiveellä.

Vahvan version tuoksussa on enemmän syvyyttä ja siitä löytyy myös aavistus suklaata. Suutuntumassa oluiden ero korostuu entisestään. Miedossa versiossa se on raikas ja kevyt, ehkä liiankin kevyt. Vahva on täyteläisempi, pehmeämpi ja maltaisempi; viinitermejä käyttääkseni kehittyneempi.

Mieto versio on maultaan isoveljeään ohuempi, vaikka löydänkin samoja flavoreita molemmista. Jälkimaku on linjassa aiempien havaintojen kanssa, vahvempi versio vie voiton.

Karhu Tumma Lager on erinomainen testipari havainnoida, kuinka paljon 1,4 prosenttiyksikön ero alkoholipitoisuudessa vaikuttaa oluen luonteeseen. Molemmat ovat kelvollisia käyttöoluita, kuivia tummia lagereita, joskaan kumpainenkaan ei aiheuta riemunkiljahduksia.

Ruokakauppavahvuisen voisin ottaa mukaan piknikille tai mökin rantaan. Vahvempaa sen sijaan saatan joskus jopa tilata ravintolassa.

77 / 4,6 %

80 / 6,0 %

Share This:

35-VUOTIAS NOREX JUHLI TYYLILLÄ

SYYSKUUN ALUSSA Norex Spirits Oy:n nimi muuttui Norex Selected Brands Oy:ksi osana yrityksen 35. juhlavuoden ohjelmaa. Huhtikuussa 1981 perustettu yhtiö toimi aluksi agenttina monille erilaisille tuoteryhmille.

Paljon on tapahtunut alkoholirintamalla kolmen ja puolen vuosikymmenen aikana, mutta yrityksen historiasta löytyy myös pysyvyyttä. Se jos mikä kertoo luottamuksesta ja hyvästä yrityskulttuurista. Camus Cognac ja Disaronno originale olivat ensimmäisiä edustuksia, jotka edelleen kuuluvat valikoimaan.

Maailman suurin yksityinen konjakkitalo Camus on Norexin tapaan perheyritys.
Maailman suurin yksityinen konjakkitalo Camus on Norexin tapaan perheyritys.

Toimitusjohtaja Tomas Lönnberg korostaa, että itsenäisenä perheyrityksenä Norexilla on mahdollisuus toimia joustavasti ja asiakkaiden eduksi. Omistajuus, jolla on kasvot, antaa merkittävää kilpailuetua alati muuttuvilla markkinoilla.

Suomen heikosta taloustilanteesta riippumatta Norex Spirits on kasvanut ja kehittynyt. Yrityksessä läpikäytiin sukupolvenvaihdos vuonna 2011, ja sen jälkeen liikevaihto on noussut vahvasti ollen viime vuonna jo 23 miljoonaa euroa.

JUHLAVUODEN KUNNIAKSI fokus on entistä enemmän tulevaisuudessa ja liiketoiminnan jatkuvassa kehittämisessä. Tätä viestii myös nimenmuutos, joka selkeyttää brändiä ja samalla viittaa pitkäjänteiseen työhön laadukkaiden tuotemerkkien kumppanina.

Norex Selected Brandsin päämiehiä ovat muiden muassa Nicolas Feuillatte, Parés Baltà, Giovanni Bosca Tosti, Wolfberger, Marchesi di Barolo ja Ironstone Vineyards.

Yksi esimerkkinä näiden tuotemerkkien kansainvälisestä arvostuksesta on Finnair, joka on valinnut Nicolas Feuillatte -samppanjan tarjottavaksi lentojensa bisnesluokassa.

Nicolas Feuillatte loi nimeään kantavan samppanjamerkin vuonna 1976 perittyään viinitilan Reimsin kaupungin lähistöltä. Neljässä vuosikymmenessä Nicolas Feuillattesta on kasvanut maailman kolmanneksi suurin samppanjantuottaja edellään ainoastaan Moët & Chandon ja Veuve Clicquot.
Nicolas Feuillatte loi nimeään kantavan samppanjamerkin vuonna 1976 perittyään viinitilan Reimsin kaupungin lähistöltä. Neljässä vuosikymmenessä Nicolas Feuillattesta on kasvanut maailman kolmanneksi suurin samppanjantuottaja edellään ainoastaan Moët & Chandon ja Veuve Clicquot.

MINULLA OLI ILO osallistua syyskuun lopulla sekä Norex Grand Opening Tasting -tapahtumaan että yhtiön 35-vuotisjuhlailtaan. Tasting järjestettiin vuoden 1952 Olympialaisiin valmistuneen funkkistyylisen Original Sokos Hotel Vaakunan kattohuoneistossa ja iltajuhla Club Le Royssa.

Yleisen tuotemaistelun lisäksi pääsin perehtymään Parés Baltàn Blanca Cusiné -cavan eri vuosikertoihin, tuoreimpana vuoden 2016 viiniin.

Perhetilaa kolmannessa sukupolvessa isännöivä Joan Cusiné Carol kertoi Parés Baltàlla olevan erityisen läheiset siteet Suomeen, sillä hänen vanhempansa viettivät täällä kuherruskuukauttaan vuonna 1971. Rakkauden loman muistoihin ja tarinoihin jäivät ainakin railakas yöelämä Viking Linen autolautalla sekä päivällinen ravintola Kappelissa.

Vuoden 2016 viini oli cavan kuplaton esiaste, joka vielä odotti toista käymistään. Viinissä oli havaittavissa paljon vaaleita hedelmiä kuten persikkaa ja päärynää. Vuosikerta 2013 sen sijaan oli jo tunnistettavissa cavaksi. Siihen oli syntynyt kevyttä hapokkuutta, pyöreyttä ja luonnetta. Kermaiset kuplatkin olivat kehittyneet.

Vuosikerrassa 2010 keskeneräisyys oli yhä silmiinpistävää, tuoksusta löysin tallimaisuutta ja maata. Näyte oli brut nature, eli erittäin kuiva viini, josta oli hiivasakka poistettu mutta viinin ja sokerin sekoitusta eli dosagea ei oltu vielä lisätty. Sen sijaan 2009 vuoden viini oli jo valmis, herkullinen pienikuplainen cava.

Eri vuosikertojen maistelu antoi hyvän kuvan Parés Baltàn Blanca Cusiné -cavan kehityskaaresta.
Eri vuosikertojen maistelu antoi hyvän kuvan Parés Baltàn Blanca Cusiné -cavan kehityskaaresta.

TOINEN KOHOKOHTA oli Camus Masterblender -koulutus. Koulutuksessa keskityttiin neljän eri Cognacin maakunnan ala-alueen tisleiden eroihin, yhtäläisyyksiin ja niiden sekoittamiseen keskenään. Jokaisen alueen ”terroir” luonnollisesti vaikuttaa tisleiden aromimaailmaan.

Grande Champagne on mäkistä aluetta, jonka maaperässä on liitukiveä. Petit Champagnessa on niin ikään liitukiveä, mutta se on tiiviimpää kuin Grande Champagnessa. Borderies on tasaista savi- ja piikivimaata, kun taas Fins bois’ssa maalajit sekoittuvat, sieltä löytyy mm. punaista savea ja kalkkikiveä.

Koulutuksessa jaettiin kaikille alueille ominaisia tisleitä, joista sitten kukin saattoi rakentaa mieleisensä blendin. Kokemus oli mitä mielenkiintoisin. Oma sekoitukseni, Camus Cuvée Peter Tammenheimo, odottaa pullossa joulun pyhiä, jolloin nautimme sen yhdessä puolisoni kanssa.

Camus-web
Oman konjakkiblendin valmistuminen on juhlallinen hetki. Pystyssä olevassa putkilossa on maailman ainoa Camus Cuvée Peter Tammenheimo.

Kerrottakoon vielä, että Maison Camus on maailman suurin yksityinen konjakkitalo ja se täytti viime vuonna 150 vuotta. Talon nykyinen omistaja Cyril Camus on järjestyksessään viidettä sukupolvea. Kaikki Camus’n omat viinitarhat ovat Borderiesin alueella, joka sijaitsee keskellä maakuntaa ja on Cognacin ala-alueista kaikkein pienin.

VARSINAINEN ILTAJUHLA oli puitteiltaan ikimuistoinen. Kutsu oli ’avec’, niinpä otin puolisoni seuralaiseksi. Tilaisuudessa oli tarjolla kattava valikoima viinejä Norexin katalogista, cocktail-paloja ja juomasekoituksia. Tunnelma oli kansainvälinen ja elegantti mutta kuitenkin suomalaiseen tapaan rento ja välitön, juuri niin kuin perheyhtiössä kuuluukin.

Kutsuvieraiden joukossa oli monia tuttavia ja yhteistyökumppaneita, joita olen tavannut vuosien varrella toimittajan ominaisuudessa. Nyt olimme kaikki vapaalla, mikä teki illasta entisestäkin upeamman.

Share This:

MIKÄ VIINI! UUDISTUI EDUKSEEN

SYYSKUUN PUOLIVÄLISSÄ järjestetty perinteinen Mikä Viini -tapahtuma hurmasi ammattilaiset ja kuluttajat. Festivaali avautui tänä vuonna täysin uudistettuna, ja kasvojenkohotus oli onnistunut.

Näkyvintä uudistus oli tapahtuma-areenana toimineen vuonna 1870 valmistuneen Vanhan ylioppilastalon juhlasalissa, jossa oli luovuttu seiniä pitkin kiertäneistä eri viinitalojen omista tiskeistä ja jaoteltu viinit tuotantoalueiden mukaan.

Trapiche Finca Suarez Lastra Malbec on yksi suosikkejani. Sen erittäin täyteläisessä maussa voi aistia mustikkaa, karhunvatukkaa, tummaa kirsikkaa, mausteisuutta sekä hentoa kukkaisuutta. Lämmin pehmeätanniininen viini on erinomainen kumppani voimakkaille liha- ja riistaruoille ja juustoille. Viini myydään tyylikkäässä puulaatikossa ja sen hinta Alkossa on laatuun nähden edullinen 29,90 €.
Trapiche Finca Suarez Lastra Malbec on yksi suosikkejani. Sen erittäin täyteläisessä maussa voi aistia mustikkaa, karhunvatukkaa, tummaa kirsikkaa, mausteisuutta ja hentoa kukkaisuutta. Lämmin pehmeätanniininen viini on erinomainen kumppani voimakkaille liha- ja riistaruoille ja juustoille. Viini myydään tyylikkäässä puulaatikossa ja sen hinta Alkossa on laatuun nähden edullinen 29,90 €.

Samalla kun esillepanoa oli muokattu karttapainanteisin väliseinin piazzamaisen intiimiksi kohtauspaikaksi myös tilat tarjonneen uusrenessanssirakennuksen arvokkaat puitteet pääsivät oikeuksiinsa.

OLIN PAIKALLA kaksipäiväisen festivaalin molempina päivinä sekä ammattilaistuntien että kuluttajatapahtuman aikaan. Vaikka väkeä riitti talon täydeltä, saleissa pääsi mukavasti liikkumaan ja tiskien takana palvelu toimi moitteetta. Monista messutapahtumista tuttua tungosta ei päässyt syntymään.

Yläkerran kuohuviinilounge oli niin ikään järjestetty uudella tavalla. Musiikkisalia halkovan sermin ”taidepuoli”, siis se jota hallitsevat tunnettujen säveltäjien muotokuvat, oli pyhitetty Louis Roedererin ja Bollingerin samppanjoille. Festivaalin helmet, Roederer Cristal Brut (195 €) ja Bollinger R.D. 2002 (199 €), nousivat omiin korkeuksiinsa Jean Sibeliuksen valvovien silmien alla.

Louis Roederin ikoninen lippulaivasamppanja on maultaan hienostuneen hedelmäinen, vivahteikas ja tasapainoinen. Sillä on myös erinomainen ikääntymispotentiaali.
Louis Roederin ikoninen lippulaivasamppanja on maultaan hienostuneen hedelmäinen, vivahteikas ja tasapainoinen. Sillä on myös erinomainen ikääntymispotentiaali.

Seinämän toisella puolella taas tarjoiltiin muut kuohuviinit, joita maistellessa saattoi katsella piirun verran yläviistosta Kolmen Sepän aukion arkista ihmisvilinää. Järjestäjien tietoinen valinta osoitti tässäkin hyvää tyylitajua.

MONIPUOLISIA TASTINGEJA järjestettiin totuttuun tapaan useita pitkin päivää. Itse osallistuin Chilen ja Argentiinan punaviinien vertailevaan maistatukseen, Bollingerin mestariluokkaan sekä Larsenin konjakkitalon uutuuksien esittelyyn.

Argentiinasta paikalle oli saapunut Trapichen pääviinintekijä Daniel Pi ja Chilestä Vinã Tarapacán Sebastián Ruiz. Oli mielenkiintoista kuulla näiden maailman parhaiden viinintekijöiden joukkoon kuuluvien miesten tarinointia ja keskustelua.

Bollingerin mestariluokan veti useaan otteeseen Suomessa vieraillut Karl-Frédéric Reuter. Tämä suosikkisamppanjani maailmanluokan tasting ansaitsee kokonaan oman kirjoituksensa, pysykää siis kanavalla!

Larsenilta ensiesittelyssä olivat juomasekoituksiin kehitetyt konjakit Summer Blend ja Winter Blend.
Larsenilta ensiesittelyssä olivat juomasekoituksiin kehitetyt konjakit Summer Blend ja Winter Blend.

Yhdeksänkymmentävuotias konjakkitalo Larsen puolestaan esitteli kaksi täysin uutta cocktail-käyttöön kehitettyä tislettä, hedelmäisen Summer Blendin ja pehmeän Winter Blendin. Pääsin jopa estradille sekoittamaan Sprinkle Gale -drinkkiä Altia Akatemian baarimestari Mikael Karttusen ohjeiden mukaan.

Ihan ummikkona en joutunut koitokseen, sillä olenhan aiemmalla urallani työskennellyt muun muassa Hotel Palacen baarissa.

Mutta.

Ikäväkseni jouduin jälleen kerran toteamaan baarimestarin työn vaativuuden, ja arvostukseni baarien ammattilaisia kohtaan kasvoi entisestään.

Share This:

PATRICIA URQUIOLA VANGITSEE KATSEEN

TANSKALAINEN GEORG JENSEN -tuotemerkki tunnetaan yhteistyöstään useiden kansainvälisesti tunnettujen muotoilijoiden kanssa. Nykyään Georg Jensen on osa Royal Scandinavian Groupia, jonka muita tuotemerkkejä ovat mm. Bing & Grøndahl, Holmegaard Glasværk, Orrefors Kosta Boda, Boda Nova ja Höganäs Keramik.

Georg Jensenille hopea- ja terästuotteita suunnittelleiden muotoilijoiden lista on vaikuttava. Heihin kuuluvat monen muun ohella ikoniset supertähdet kuten Arne Jacobsen, Verner Panton, Finn Juhl, Sigvard Bernadotte ja Alfredo Häberli.

Yhtiön tuorein rekrytointi on maineikas Milanossa asuva syntyperältään espanjalainen arkkitehti ja muotoilija Patricia Urquiola, 55.

2
Linjakas kynttelikkö on yksinkertainen mutta täynnä symboliikkaa.

URQUIOLAN NIMEÄ kantava tuoteperhe (Urkiola Collection) sisältää tyylikkäitä ja monikäyttöisiä kattauselementtejä kuten tarjottimen, kynttelikköjä, eri kokoisia kulhoja ja kaatimia.

Tunnusomaista sarjan elementeille on sileän kiiltävän pinnan kanssa keskusteleva elegantti pystyraidoitus, jonka voi nähdä kunnianosoituksena myös Georg Jensenin Bernadotte-aterimille. Materiaalina on käytetty ruostumatonta terästä, jota on perusvärin lisäksi saatavilla ruusukullan värisellä fysikaalisella kaasufaasi- eli PVD-pinnoitteella käsiteltynä.

Itse asiassa on vähättelevää lokeroida tuotteet kattauselementeiksi, sillä ne taipuvat yhtä lailla niin kotibaariin, ruokapöytään, olohuoneeseen, kirjastoon kuin vaikkapa moderniin toimistoon tai kylpyhuoneeseen.

Lähempänä todellista kokemuksellisuutta olevan mielikuvan tuoteperheestä saa sanomalla, että Patricia Urquiolan modernilla tavalla rosoinen muotokieli vangitsee välittömästi katseen riippumatta siitä, millaiseen tilaan tuote on sijoitettu.

Kokoelmassa käytetty juhlava pystyraidoitus vie ajatukset Sigvard Bernadotten Georg Jensenille suunnittelemiin aterimiin. Ruusukullan värinen PVD-pinnoite luo kontrastia ja lisää kattaukseen elävyyttä.
Kokoelmassa käytetty juhlava pystyraidoitus vie ajatukset Sigvard Bernadotten Georg Jensenille suunnittelemiin aterimiin. Ruusukullan värinen PVD-pinnoite luo kontrastia ja lisää kattauksen elävyyttä.

MONIKÄYTTÖISYYDEN LISÄKSI minut hurmasi sarjan esittelytilaisuudessa eräänlainen onnistunut painopistefilosofia, joka on täysin oma käsitteeni. Jotenkin miellän hyvän designin voimaksi sen kyvykkyyden hallita tunnelmaa ja tilaa.

Urquiola tekee sisustajalle suorastaan naurettavan helpoksi siirtää huoneen painopistettä haluamaansa suuntaan ja luoda modernin designin avulla erilaisia tunnetiloja. Kun ajatellaan esimerkiksi isoa kaadinta, jota voi käyttää paitsi sellaisenaan myös kukkamaljakkona tai viininjäähdyttimenä, niin siinä on upea esimerkki esineestä, jonka käyttötarkoitusta varioimalla myös esineen ympärillä tunnekehä saa uutta voimaa.

Tuotetiedustelut ja jälleenmyyjät: www.berrys.fi

Share This:

UUTTA ILMETTÄ LOMALLE

Kerrankin päätin panostaa kunnolla uuteen lomalookiin. Ensin kasvojen väsähtänyttä ilmettä kohennettiin, sitten laitettiin kuntoon hiukset, ripset ja kulmat. Ero entiseen on ällistyttävä!

LOMAN LÄHESTYESSÄ mielessä pyörii useimmiten matkavalmistelut ja odotukset itse kohteelta. Olen lukuisia kertoja huomannut, että matkakuumeen noustessa arkinen hyvinvointi jää helposti taka-alalle. Ei tule ajatelleeksi sitä, kuinka paljon mukavampi lomalle onkaan lähteä, kun peilikuvassa näkyy muutakin kuin työn uuvuttamat uurteiset kasvot.

Olin ottanut jo kuukausia sitten tavoitteeksi, että tänä kesänä aion lähteä lomamatkalle virkeämpänä ja iloisemmalla mielellä kuin koskaan aikaisemmin. Päädyin siihen tulokseen, että paras mittari päämäärälle on eteisen peili – siihen tulisi heijastua onnellisen ja hyvinvoivan miehen kuva.

Vaikka olen pyrkinyt huolehtimaan ihostani keskimääräistä paremmin, kasvoilta kuvastuvat ikävuosien lisäksi freelanceriuden mukanaan tuoma stressi ja työn jäljet.
Vaikka olen pyrkinyt huolehtimaan ihostani keskimääräistä paremmin, kasvoilta kuvastuvat ikävuosien lisäksi freelanceriuden mukanaan tuoma stressi ja työn jäljet.

VIIMEISEN VUODEN AIKANA olen useissa yhteyksissä päässyt keskustelemaan esteettisten pistoshoitojen ammattilaisten kanssa ulkonäkötrendeistä ja siitä, mitä minun, 44-vuotiaan miehen, kannattaisi tehdä ulkoisen ilmeeni kohentamiseksi. Näiden keskustelujen pohjalta olen vakuuttunut siitä, että niinkin yksinkertainen asia kuin ihon hyvinvointi tekee myös mielen kirkkaaksi ja nostaa positiiviset ajatukset pintaan.

Sanoista tekoihin ja kasvot neulan alle. Otsan ja silmäkulmien rypyt tasoittuivat nopeasti kivuttomalla botuliinihoidolla – iso askel kohti tavoitetta. Seuraavaksi vuorossa oli ilmeen kohottaminen poskipäihin injektoitavalla täyteaineella.

Yksi millilitra laadukasta täyteainetta molempiin poskipäihin veisi kuulemani mukaan hetkessä kymmenen vuotta kasvoilta pois.

Vai niin, ajattelin tuolloin ja epäilin vahvasti, että nyt kyllä hoitojen tekijöillä sekoittuvat optimismi ja utopia. Yksi vaivainen millilitra kun tuntui maallikosta mitättömältä määrältä, jota tuskin edes huomaisi. Mutta yrittänyttä ei laiteta, siispä filleriä ihon alle.

LOPPUTULOSTA KATSELLESSA en voinut kuin hämmästellä silmät ymmyrkäisinä kuinka väärässä olinkaan. Kuten kuvista näkyy, ero entiseen on tyrmäävä!

Vielä pisteeksi i:n päälle kävin viimeistelemässä muuttumisleikin juuri avatussa parturi-kampaamo Studio Rasmussenilla, jossa Pia Rasmussen laittoi paitsi hiukset myös kulmat ja ripset lomakuntoon. Katse kirkastui silmissä.

Kevyt botuliinikäsittely silmäkulmiin sekä otsan alueelle ja runsaasti ristikkäislinkitettyjä hyaluronihappomolekyylejä sisältävä täyteaine poskipäihin sai kasvot hehkumaan. Uusi hiustyyli ja kulmakarvojen korostus viimeistelivät lomalookin.
Kevyt botuliinikäsittely silmäkulmiin sekä otsan alueelle ja runsaasti ristikkäislinkitettyjä hyaluronihappomolekyylejä sisältävä täyteaine poskipäihin sai kasvot hehkumaan. Uusi hiustyyli ja kulmakarvojen korostus viimeistelivät lomalookin.

Mikäli en itse olisi tätä muutosta kokenut, en ikinä uskoisi, että näiden ennen ja jälkeen -kuvien välillä on kulunut ainoastaan kaksi vuorokautta.

TAVOITE SAAVUTETTU, nyt loma voi toden teolla alkaa. Sitä ennen kuitenkin, hyvien kokemusten vakuuttamana, haluan varauksetta suositella kaikille lukijoilleni näitä arjen sankareita, etenkin Pia Rasmussenia Studio Rasmussenilta. Heidän yhteystietonsa löytyvät tämän blogikirjoituksen alalaidasta.

Studio Rasmussen

Pia Rasmussen

Eerikinkatu 8

00100  HELSINKI

Puh. 0400 128 485

www.facebook.com/p.rasmussen04

http://www.studiorasmussen.fi


Share This:

LONDON TUBE STATIONS 7, U-W

”Dear passengers, my name is Francis. I am your travel guide to the roots of the London Underground and to the origins of the names of all stations currently in use. This is the final stage of our incredible journey, after which we have seen all 270 Underground stations! Here are the stations from Upminster to Woodside Park.

UPMINSTER

Upminster

Upminster was recorded as Upmynstre in 1062 and the name is derived from mynster, which refers to a church served by several clergy, rather than to a monastery. The prefix up means ’higher ground’, although the town does not rise much above sixty feet. Upminster means – ’the church on high land’. The name of this area was originally Chafford, a corruption of St Chad’s Ford and tradition asks us to believe that the brothers St Chad and St Cedd used it as one of their preaching centres when brought Christianity to Essex in c. 670.

The station was opened as Upminster by the London, Tilbury & Southend Railway on 1 May 1885 and first used by Underground trains on 2 June 1902.

UPMINSTER BRIDGE

Upminster-Bridge

See Upminster. To the right of the station, under the railway bridge and near the ’Bridge House’ pub, there is a small iron road bridge, marked Upminster Bridge. Tradition has it that the Romans built a ford here over the River Ingrebourne during Caesar’s invasion of England. It seems that in c. 1300 a wooden bridge was built to replace the ford. The present bridge was erected by Essex County Council in 1891.

The station was opened as Upminster Bridge on 17 December 1934.

UPNEY

Upney

Upney simply means the upper-stream and this local natural feature gives the name to this district. Derived from the Old English upp (higher up) and eg (stream).

The station was opened as Upney on 12 September 1932.

UPTON PARK

Upton-Park

Upton is derived from up and the Old English tun, ’a farm’ – and means ’the farm, or homestead on higher ground’ once in a park, and the district is so named.

The station was opened as Upton Park by the London, Tilbury & Southend Railway in 1877 and first used by Underground trains on 2 June 1902.

UXBRIDGE

Uxbridge

Uxbridge was recorded as Oxebruge c. 1145 and the name is derived from a 7th century tribe, the Wixan, who settled here, and in the course of time this has been abbreviated to Ux. The bridge is an ancient one over the river Colne and has variant spellings until recorded as Uxbridge in 1398.

The original station was opened as Uxbridge on 4 July 1904, and was replaced by the present re-sited station on 4 December 1938.

VAUXHALL

Vauxhall

Vauxhall is named from the Norman Falkes de Breuté who obtained the manor of Lambeth by his marriage to the heiress Margaret de Riparus (or Redvers) in c. 1220, the manor being granted to him in 1223. Recorded as Faukeshale in 1279, corrupted to Fox Hall then eventually to Vauxhall.

The Underground station was opened as Vauxhall on 23 July 1971.

VICTORIA

Victoria

Like many other places the station was named in honour of Queen Victoria. The main-line station, opened on 1 October 1860, stands on piles over the basin of the former Grosvenor Canal.

The Underground station was opened as Victoria on 24 December 1868.

WALTHAMSTOW CENTRAL

Walthamstow-Central

Walthamstow Central was recorded as Wilcumestowe c. 1075 and the name may be derived from the Old English wilcume, ’welcome’ and stow, ’a holy place’ – ’the holy place with a welcome’. Alternatively the name may derive from a religious place once founded here by a woman named Wilcume. It was recorded as Walthanstowe in 1446.

The original station was opened as Walthamstow (Hoe Street) by the Great Eastern Railway on 26 April 1870; it was re-named Walthamstow Central on 6 May 1968. Underground trains ran from 1 September 1968.

WANSTEAD

Wanstead

Wanstead was recorded as Waenstede in 1066 and the name is derived from the Old English waen, ’waggon’ and stede, ’place’. It seems that there was once a ford here, where waggons crossed a stream, and ’stede’ usually meant a holy place – therefore Wanstead means ’to the holy place, near the ford crossed by waggons’.

The station was opened as Wanstead on 14 December 1947.

WARREN STREET

Warren-Street

The estate of this area was owned by Charles Fitzrow, created Baron Southampton in 1780, who married Anne, the daughter of Sir Peter Warren. When the street was named in 1799 it was called Warren Street in his honour.

The station was opened as Euston Road on 22 June 1907 and was re-named Warren Street on 7 June 1908.

WARWICK AVENUE

Warrick-Avenue

Many of the streets in the old manor of Paddington are connected with families who leased land from the Bishop of London. The original lessee was Sir John Frederick of Burwood in Surrey. His great-grandson married Jane Warwick of Warwick Hall in Cumberland in 1778 and the street is named in her honour.

Prior to the station’s opening the name was planned to have been Warrington Crescent, but it was opened as Warwick Avenue on 31 January 1915.

WATERLOO

Waterloo

Waterloo was named in commemoration of the Battle of Waterloo (1815). The name was also given to the new bridge over the River Thames (originally called Strand Bridge) which was opened by the Prince Regent on 18 June 1817, the second anniversary of the Battle. The name was adopted for the main-line station opened on 11 July 1848, and later for the locality.

The Waterloo & City Line was built and run by the London & South Western Railway and its station was opened as Waterloo on 8 August 1898. Ownership of the line and stations was transferred to London Underground on 5 April 1994. The Bakerloo Line station was opened as Waterloo on 10 March 1906, followed by the Northern Line station on 13 August 1926.

WATFORD

Watford

Watford was recorded in 944 and the name is derived from the Old English waed, ’place for wading’ or wad, ’hunting’ – and means ’ford which is used for hunters’, from a once nearby natural feature.

The station was opened as Watford on 2 November 1925.

WEMBLEY CENTRAL

Wembley-Central

Wembley Central was recorded as Wemba lea in 825 and the name is derived from the personal name Wemba and the Old English leah, ’forest clearing’ – and means ’the clearing where Wemba lived’. This name may be a nickname or could be taken from Wemba, the name of a Gothic King. It has had various spellings until recorded as Wembley in 1535.

A station called Sudbury was opened by the London & Birmingham Railway in 1842. It was re-named Sudbury & Wembley on 1 May 1882 and Wembley for Sudbury on 16 April 1917; re-named Wembley Central on 5 July 1948.

WEMBLEY PARK

Wembley-Park

See Wembley Central. The Wembley stadium, exhibition and entertainment complex occupies the area of the original park.

The station was opened as Wembley Park on 12 May 1894.

WEST ACTON

West-Acton

See Acton Town.

The station was opened as West Acton on 5 November 1923.

WESTBOURNE PARK

Westbourne-Park

Westbourne Park was recorded as Westburn in 1222 and is derived from the Old English westan and burnam, ’place’ – means ’the place west of the stream’. Paddington was the sister village on the east bank. The road here was an ancient lane winding through the old Westbourne Farm. The Green was recorded in 1680 hence the Park, now a road.

The station was opened as Westbourne Park on 1 February 1866.

WEST BROMPTON

West-Brompton

West Brompton signifies Broom Town with suggestions of a wide common – and means ’the common with the broom trees, near a town’.

Prior to the station’s opening the name Richmond Road was planned, reflecting the name of this part of Old Brompton Road which lasted into the 1920s. It was opened as West Brompton on 12 April 1869.

WEST FINCHLEY

West-Finchley

See Finchley Central.

The station was opened as West Finchley by the London & North Eastern Railway on 1 March 1933 and first used by Underground trains on 14 April 1940.

WEST HAM

West-Ham

West Ham was recorded as Hamme in 958 which signifies that this and East Ham were then only one geographical location and it was not until 1186 that the name Westhamma was recorded. The name is derived from the Old English hamm, ’a water meadow’ – referring to the low-lying riverside meadow near the bend of the Thames. (See also East Ham.)

The station was opened as West Ham by the London, Tilbury & Southend Railway on 1 February 1901 and was first used by Undergound trains on 2 June 1902.

WEST HAMPSTEAD

West-Hampstead

See Hampstead.

The station was opened as West Hampstead on 30 June 1879.

WEST HARROW

West-Harrow

See Harrow-on-the-Hill.

The station was opened as West Harrow on 17 November 1913.

WEST KENSINGTON

West-Kensington

See Kensington (Olympia).

The station was opened as North End (Fulham) on 9 September 1874; re-named West Kensington 1 March 1877.

WESTMINSTER

Westminster

By tradition the site of the Abbey was first known as Torneia (785) and means ’thorn island’, being once a low-lying islet regularly cut off from the mainland at high tide. Recorded as Westminster in 785, the name is derived from west and the Old English mynster, ’monastery’ or ’church’, the west because it lies to the west of London. Westminster Abbey began as a small church attached to a Benedictine monastery, was rebuilt in the eleventh century and completed in 1388. The village of Westminster (a City since 1540) was joined up to London in the 18th century.

The station was opened as Westminster Bridge on 24 December 1868; re-named Westminster in 1907.

WEST RUISLIP

West-Ruislip

See Ruislip.

The adjacent main line station was opened by the Great Western & Great Central Joint Committee on 2 April 1906 as Ruislip & Ickenham. It was re-named West Ruislip on 30 June 1947. In preparation for the opening of the Underground station, the committee of the New Works Programme 1935/40 suggested naming it Ickenham Green. However, delayed by the Second World War, the Underground station was opened as West Ruislip on 21 November 1948.

WHITECHAPEL

Whitechapel

Whitechapel takes its name from the white stone chapel of St Mary Matfelon, first built in 1329, then rebuilt three times, until bombed in 1940 and finally demolished in 1952. Today there is no trace of the church that gave its name to this district.

The station was opened as Whitechapel on 10 April 1876; first used by Underground trains on 1 October 1884.

WHITE CITY

White-City

The sports stadium was opened in 1908 to house part of the Franco-British Exhibition. The strikingly white finish of the buildings, and the exhibits in the main hall (all of which were white), earned the stadium its name.

The Hammersmith & City Line station was opened on 1 May 1908, and the Central Line station on 14 May 1908, both as Wood Lane. The Central Line station was re-sited and both re-named White City 23 November 1947. The Hammersmith & City Line station was closed from 25 October 1959; since 1 November 1914 it had been used only on special occasions.

WILLESDEN GREEN

Willesden-Green

Willesden Green was recorded as Willesdone Grene in 1254 and was formerly a distinct hamlet. Willesden itself was recorded as Willesdune in 939 and is derived from the Old English wiell, ’spring’ and dun, ’hill’, and means – ’hill of the spring’, referring to a once nearby natural location. Willesden was the name adopted c. 1840 by the London & Birmingham Railway from the earlier spelling of Wilsdon.

The station was opened as Willesden Green on 24 November 1879.

WILLESDEN JUNCTION

Willesden-Junction

See Willesden Green. The name has its origin in the railway junction at this point.

The station was opened as Willesden Junction by the London & North West Railway on 1 September 1866 and was first used by Underground trains on 10 May 1915.

WIMBLEDON

Wimbledon-2

Wimbledon was recorded as Wunemannedunne c. 950 and is derived from the personal name of the Saxon Winebeald and down, ’a hill’ – means ’the hill where Winebeald lived’, with his family. It has had various spellings in the course of time until recorded as Wimbledon in 1211.

The original London & Southampton Railway station was opened as Wimbledon on 21 May 1838. The platforms for terminating District Line trains were opened on 3 June 1889.

WIMBLEDON PARK

Wimbledon-Park

See Wimbledon. The Park is to the west of the station.

The station was opened as Wimbledon Park by the London & South Western Railway for the use of their own and District Railway trains on 3 June 1889.

WOODFORD

Woodford

As the name suggests, means ’the ford by a wood’, over the River Roding which runs through the district.

The station was opened as Woodford by the Eastern Counties Railway on 22 August 1856 and first used by Underground trains on 14 December 1947.

WOOD GREEN

Wood-Green

Wood Green was recorded as Wodegrene in 1502 and was once a seperate hamlet on the edge of Enfield Chase. As the name suggests it means ’the wood by the green’.

Prior to the station’s opening the name Lordship Lane was proposed, but it opened as Wood Green on 19 September 1932.

WOOD LANE

Wood-Lane

There have been three stations in the area whit this name, the latest being a new station on the Hammersmith & City Line. The other two were a station on the same line situated across the road from the present one, closer to Shepherd’s Bush, opened 1 May 1908 and closed 25 October 1959 (by which time it had been re-named White City) and a terminal station on the Central London Railway opened 14 May 1908 and closed 23 November 1947 (to be replaced by the Central Line station named White City further to the north). The name Wood Lane came into use here in the first few decades of the 19th century and reflects the fact that this was once situated in London’s countryside. It is one of nine Wood Lanes in Greater London, but with the presence of the BBC Television Centre and the new Underground station, this is undoubtedly the best known of them.

The present Wood Lane station was opened on 13 October 2008.

WOODSIDE PARK

Woodside-Park

Woodside Park was recorded as Fyncheley Wode in 1468 and was part of the great Middlesex woodland area. It was named Woodside in 1686 – being at the side of the wood.

The station was opened as Torrington Park, Woodside by the Great Northern Railway on 1 April 1872. It was re-named Woodside Park on 1 May 1882 and was first used by Underground trains on 14 April 1940.

Share This: