Born This Ale juhlistaa arjen yhdenvertaisuutta

Born This Ale -pintahiivaolut syntyi saaristolaispanimo Kimito Brewingin ja olutvaikuttaja Peter Tammenheimon eli Gaybeertravellerin yhteistyönä. Oluen missiona on muistuttaa Pride-filosofian hengessä, että jokaisella on yleismaailmallinen ja jakamaton oikeus elämään ilman syrjintää.

BORN THIS ALE on tyyliltään Juicy Pale Ale, joka saa intensiivisen hedelmäisen mehukkuutensa eri maanosien humalista. Saksalainen Polaris edustaa Eurooppaa ja toimii sekä katkero- että aromihumalana. Polaris antaa oluen perusluonteeseen mentholimaista ja minttumaista raikkautta sekä mäntyistä ja ananaksista aromikkuutta.

Yhdysvaltalaiset Citra ja Azacca puolestaan tuovat aromiprofiiliin räjähtävää limeä, greippiä, mangoa, kypsää ananasta ja lyseetä. Australian tunnetuin humalalajike Galaxy viimeistelee oluen passionhedelmällä ja persikalla sekä trooppisella makeudella.

Oluen sielu on moderni, hiljattain kehitetty uusi hiivakanta SafLager SH-45, joka entisestään korostaa humalien mehukasta hedelmäisyyttä ja nostaa Polariksen raikkauden toiseen potenssiin. Kimito Brewing on ottanut uuden hiivakannan käyttöön yhtenä ensimmäisistä panimoista Suomessa.

Born This Ale on hennon utuinen 6,4 prosentin vahvuinen mehukkaan hedelmäinen olut. Sen prioriteettina on erinomainen juotavuus, mistä syystä katkeropitoisuus on pidetty maltillisena. Oluen intensiivinen aromikkuus tulee parhaiten esiin ylöspäin kaareutuvasta lasista, mutta Born This Alen voi nauttia hyvillä mielin myös suoraan pullosta.  

Olut on tasa-arvoinen juoma

Elävään olutkulttuuriin kuuluu ajatus sosiaalisesta yhdenvertaisuudesta. Toisin sanoen eri sosiaaliluokat rotuun, sukupuoleen tai seksuaalisuuteen katsomatta voivat kokoontua saman pöydän ääreen, heittää tittelit pois ja nauttia tasavertaisena seurueena maltaisesta nektarista.

Sosiaalisena juomana olut luo ympärilleen tasa-arvoa kuin itsestään – sekä kykyä myötäelää kanssaihmisten tunteita ja näkökulmia. Tämä näkyy erityisen hyvin brittiläisessä pubikulttuurissa. Ison-Britannian kymmenissä tuhansissa pubeissa, kansakunnan yhteisissä olohuoneissa, miltei kuka tahansa voi liittyä pöytäseurueeseen, kunhan muistaa tarjota kierroksen koko seurueelle oman vuoronsa koittaessa. Pubietikettiin kuuluu osata hyvät pöytätavat.

Erilaisten oluiden kirjon voi rinnastaa kulttuurien moninaisuuteen ja inhimillisen elämän tuhansiin eri sävyihin. Olut on ihmisiä yhdistävä tekijä, ja juuri sen ajatuksen pohjalta lähdimme kehittämään Born This Alen reseptiikkaa.

Pride ennen ja nyt

Pride-liike sai alkunsa 28. kesäkuuta vuonna 1969 New Yorkissa Stonewall Inn -ravintolan edustalla tapahtuneesta mellakasta. Se oli ensimmäinen kerta, kun homot ja lesbot nousivat taisteluun vähemmistöjä vainoavaa järjestelmää vastaan.

Siitä tasan kahden vuoden kuluttua pidettiin ensimmäiset Gay Pride -marssit New Yorkissa ja Los Angelesissa. Pohjoismaiden ensimmäinen Pride-kulkue järjestettiin Tukholmassa 1971, ja Suomessa homojen oikeuksien puolesta marssittiin ensimmäistä kertaa kesäkuussa 1981. Tuolloin mielenosoituskulkueeseen osallistui 200–300 ihmistä.

Vaikka Stonewallin kansannousua New Yorkissa pidetään vapautusliikkeen syntyhetkenä, Los Angelesista ja etenkin San Franciscosta muodostui homoille turvasatama, josta käsin vapautusliikkeestä kasvoi globaali filosofia, jonka tunnemme tänä päivänä ytimekkäästi nimellä Gay Pride.

Gay Pride -tapahtumia järjestetään ympäri maailmaa. Niistä suurin on São Paolossa, jossa tapahtumaan osallistuu kolmesta viiteen miljoonaan ihmistä. Yli miljoonan ihmisen Pride-kulkueita on myös New Yorkissa, Torontossa ja Madridissa. Helsingin Pride-kulkue kerää vuosittain 80 000–120 000 ihmistä. 

Pride ja poliittinen ulottuvuus

Pride itsessään on poliittisesti neutraali, mutta monet yhdistykset ja kansalaisjärjestöt pyrkivät käyttämään sitä omien tavoitteidensa edistämiseen. Toisinaan nämä tavoitteet ovat poliittisesti hyvinkin värittyneitä, mikä suuren yleisön silmissä hämärtää Priden universaalia sanomaa.

Kuitenkaan yksikään puolue tai järjestö ei voi omia sateenkaarilippua tai Pride-filosofiaa.

”Vaikkapa Seta r.y. on tehnyt historiansa aikana paljon arvokasta työtä, mutta viime vuosina sen fokus on etääntynyt liian kauas Priden alkuperäisestä ideasta. Siksi ei ole mikään ihme, että monet niin sanotut tolkun ihmiset tuntevat epätietoisuutta ja ahdistustakin”, Gaybeertraveller toteaa.

”Erityisen harmilliseksi koen, että Seta on ottanut huomiokeinokseen julkisen shokeeraamisen. Esimerkiksi Setan puheenjohtajan esiintyminen ’pillupuvussa’ tasavallan ykkösjuhlissa oli arvoton performanssi, joka ei vienyt seksuaalivähemmistöjen asemaa senttiäkään eteenpäin”, olutvaikuttaja jyrähtää.

Suvaitsevaisuus kaiken keskiössä

Pride-kuukauden aikana suvaitsevaisuuden sanoma korostuu katukuvassa.

Kimitö Brewing ja Gaybeertraveller painottavat, että suvaitsevaisuus on ennen kaikkea seksuaalivähemmistöjen tasavertaista kohtaamista, kunnioittamista ja tarpeen tullen myös puolustamista, sillä vähemmistöjen ihmisoikeuksissa on viime kädessä kysymys yksittäisen ihmisen elämästä, turvasta ja turvattomuudesta – ja siitä, miten enemmistö niihin suhtautuu.

”Yhdenvertaisuus ei ole vain tasapuolista kohtelua lain edessä, vaan ensi sijassa se on arjen yhdenvertaisuutta, mikä näkyy ihmisten arvoissa ja asenteissa joka päivä. Kenenkään ei tarvitse kohdata syrjintää tai kiusaamista vain sen takia, millaiseksi on syntynyt”, Gaybeertraveller sanoo.

”Juuri tämä on Born This Ale -oluen sanoma, ja me Kimito Brewingilla jaamme sen täysin. Meille jokaisen ihmisen yhdenvertainen kohtelu arkielämässä on sydämen asia”, summaa Kimiton perustaja Jonas Sahlberg.

Mihin Pridea tarvitaan

Kun maailma polarisoituu, vähemmistöjen sortoa käytetään monissa maissa vallanpitäjien autoritaarisen hallinnon oikeuttamiseen. Seksuaalivähemmistöt ovat heille helppoja kohteita. Varoittavia esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa.

Naapurissamme Venäjällä luotiin homopropagandalaki, jolla homoista maalattiin kuvaa perinteisten venäläisten arvojen vihollisina. Vallanpitäjien mukaan ei-perinteiset seksuaaliset suhteet uhkasivat Venäjän syntyvyyttä ja väestönkasvua. Kolme neljästä venäläisestä tuki lakia. Se oli alku opposition ja kansalaisyhteiskunnan tuhoamiseksi.

Venäjän esimerkki osoittaa, kuinka nopeasti kaikki voi muuttua. Valtiovalta loi kymmenessä vuodessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä pahuuden perikuvan, jolla oikeusvaltion romuttamista perusteltiin. Samaa kehitystä tapahtuu parhaillaan Yhdysvalloissa.

”Euroopassakaan emme voi tuudittautua siihen, että ihmisoikeudet säilyvät, jos niitä ei koko ajan puolusta. Valtiojohtoinen syrjintä näyttäytyy tietyille kohderyhmille vakautena ja perhearvoja puolustavana yhteiskuntana. Vähemmistöjen lisäksi uhreiksi joutuvat ne, jotka puolustavat vähemmistöjä”, Gaybeertraveller sanoo.

”Viime kädessä ihmisten yhdenvertainen kohtelu muodostaa oikeusvaltion perustan. Gay Pride -tapahtumat ympäri maailmaa nostavat ihmisoikeudet valokeilaan, ja se on meidän ajassamme tärkeämpää kuin koskaan”, Jonas Sahlberg kiteyttää.

Kimito Brewing on vuonna 2016 perustettu perheyritys, Kemiönsaaressa sijaitseva käsityöpanimo, jonka vuosituotanto on hieman yli 70 000 litraa. Panimon missiona on valmistaa puhtaita ja tyylikkäitä oluita laadusta tinkimättä. Kimiton valikoimista löytyy jokaiseen makuun sopivia juomia, joita voi nauttia yhtä lailla laiturin nokassa kuin presidentin tanssiaisissa. Kimiton oluet ovatkin löytäneet tiensä Suomen parhaiden hotellien ja ravintoloiden valikoimiin. Niitä voi maistella muun muassa Kämpissä, Palacessa ja Savoyssa.

Peter Tammenheimoeli Gaybeertraveller on helsinkiläinen olutvaikuttaja, jolla on 25 vuoden kokemus vapaana toimittajana. Tammenheimo on matkustellut eri puolilla maailmaa ja tutustunut paikallisiin olutkulttuureihin sekä vieraillut sadoissa panimoissa ympäri maailmaa. Matkoillaan hän on avoimin mielin tutustunut myös paikallisiin alakulttuureihin ja gay-yhteisöihin. Tammenheimo on naimisissa sosiaalisen median vaikuttajana tunnetun puolisonsa Justus Tammenheimon kanssa.

Lisätietoja:

Peter Tammenheimo
peter.tammenheimo@gmail.com
Puh. 050 55 222 55
Instagram: @gaybeertraveller

Jonas Sahlberg
jonas@kimitoberiwing.com
Puh. 040 596 3317
Instagram: @kimitobrewing
www.kimitobrewing.com

Share This:

HIMO HOMO GO DEEPER PUHUU YLPEÄSTI YHDENVERTAISUUDESTA

Panimo Himon kolmas HIMO HOMO -olut kunnioittaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen emansipaatiota ja yhdenvertaisuutta Pride-filosofian hengessä. Uusi HIMO HOMO Go Deeper (West Coast Hazy DIPA, 8 %) lanseerattiin torstaina 5. kesäkuuta olut- ja viskiravintola Barley & Baitissa.

VUONNA 2023 pirkkalalainen Panimo Himo ja helsinkiläinen oluttoimittaja Peter Tammenheimo päättivät yhdistää voimansa ja luoda nöyristelemättömällä asenteella Pride-oluen, joka tulisi herättämään laajasti keskustelua ja huomiota.

Oluen nimeksi tuli HIMO HOMO, sillä Panimo Himolle tasa-arvo ja yhtäläiset ihmisoikeudet ovat intohimo. Peter Tammenheimo puolestaan on omalla työllään ja näkyvyydellään nostanut seksuaalivähemmistöjen asemaa ja näkyvyyttä olutmaailmassa – Suomen lisäksi myös muun muassa Virossa ja Isossa-Britanniassa.

Vapautusliikkeestä filosofiaan

Pride-liikkeen alkupisteenä pidetään Stonewallin mellakoita, väkivaltaiseksi yltyneitä mielenosoituksia 28. kesäkuuta 1969 Stonewall Inn -ravintolan edustalla New Yorkissa. Se oli ensimmäinen kerta, kun homot ja lesbot nousivat taisteluun vähemmistöjä vainoavaa järjestelmää vastaan.

Tasan kahden vuoden kuluttua mellakoista pidettiin ensimmäiset Gay Pride -marssit New Yorkissa ja Los Angelesissa. Pohjoismaiden ensimmäinen Pride-kulkue järjestettiin Tukholmassa 1971.

Vaikka Stonewallin kansannousua New Yorkissa pidetään vapautusliikkeen syntyhetkenä, Los Angelesista ja etenkin vapaamielisestä San Franciscosta muodostui homoille turvasatama, josta käsin vapautusliikkeestä kasvoi filosofia, ja sen tunnemme tänä päivänä ytimekkäästi nimellä Gay Pride.

HIMO HOMO -etiketit on tehnyt helsinkiläinen kuvataiteilija ja graafinen suunnittelija Pia Iiramo.

Syntynyt tarpeeseen

Kun Himo Homo -projektia käynnistettiin, uusi olut nimettiin huumorin pilke silmäkulmassa, mutta samalla oltiin äärimmäisen vakavissaan. Innoitusta haettiin homojen vapautusliikkeen historiasta ja 1960-luvun nuorisokulttuuriin vaikuttaneesta hippiliikkeestä. Lähtökohdiksi otettiin Pride-filosofia, yhdenvertaisuus ja rohkeus olla ainutkertainen.

Alusta lähtien oli selvää, että Himo Homolla on tarina kerrottavanaan. HIMO HOMO ei silti julista, vaan se kokoaa ihmiset pitämään hauskaa ainutkertaisten makujen äärelle. HIMO HOMO tiedostaa, että seksuaaliseen tasavertaisuuteen on vielä matkaa, vaikka suunta onkin oikea. Ne samat ongelmat, joita seksuaalivähemmistöt kohtasivat Pride-liikkeen syntyaikoihin, eivät ole kadonneet minnekään.

Muutos ei tapahdu pinkkipesulla eikä tilisiirrolla Setalle, vaan todellinen muutos lähtee ajattelun liikkeestä, ja juuri siksi HIMO HOMO pyrkii herättämään keskustelua sateenkaariteemoista vuoden jokaisena päivänä.

HIMO HOMO vuodesta 2023: Session West Coast IPA, Pacific NEIPA ja DIPA West Coast Hazy.

Homona ajan virrassa

Ensimmäinen HIMO HOMO (2023) oli klassinen, helposti lähestyttävä Yhdysvaltain länsirannikon humalilla maustettu kauppavahvuinen West Coast IPA (5,5 %). HIMO HOMO Go Westin etiketissä oli San Franciscon siluetti Golden Gate -siltoineen. Se kunnioitti homojen vapautusliikkeen ensi askelia. Oluen teemana oli seksuaalivähemmistön tuominen näkyviin arkielämässä, mutta etenkin miesvoittoisessa ja heteronormatiivisessa olutyhteisössä.

Seuraavana vuonna tuli HIMO HOMO Go South Pacific NEIPA. Uusi olut edusti raikasta riemukkuutta, hyväksytyksi tulemista ja kollektiivisen itsetunnon kasvua. Etiketissä Sydney ja Auckland säteilivät hedelmäisen raikkaissa väreissä ananasauringon alla. HIMO HOMO -hahmokin oli vetänyt ylleen itseironisen kiivipaidan ja oli rohkeasti ”Fruit”. Ilon, rohkeuden ja itseluottamuksen kautta fruit-pilkkanimi käännettiin voimavaraksi.

Panimo Himon olutmestari Kalle Hirvikoski Justus ja Peter Tammenheimon seurassa.

Täynnä symboliikkaa

HIMO HOMO Go Deeper DIPA – West Coast Hazy on täynnä makua ja symboliikkaa. Sen jokainen yksityiskohta on tarkkaan harkittu. Oluen tyyli tulee Yhdysvalloista, mutta raaka-aineet Euroopasta ja Oseaniasta. Sen voi ottaa suorana kritiikkinä Yhdysvaltain vähemmistöjä syrjivää sisäpolitiikkaa kohtaan, mutta samalla tällä humalayhdistelmällä viitataan kumppanuuteen ja länsimaisten arvojen allianssiin.

Oluen etiketissä Vapauden jumalatar nostaa soihdun asemesta sateenkaarilipun kohti taivaita. Sen voi ymmärtää niin, että maailmassa on vielä toivoa.

Viimeistään nyt on syytä mennä etiketin taakse ja uppoutua tölkin sisuksiin. Se saattaa yhteen West Coast IPAn ja Pacific NEIPAn parhaat ominaisuudet. Humalat ovat Herkules, Harlequin ja Moutere.

Herkules on urotöistään tunnettu kreikkalaisen mytologian sankarihahmo ja jumala sekä saksalainen humala. Tässä oluessa se on itseoikeutetusti jumalaisen kauniiden katkeroiden Luoja. Herkuleksella on West Coast IPAn vaatima vahva makuprofiili ja pihkaisen pippurinen aromi.

Englantilainen Harlequin tuo mukanaan kypsää persikkaa, passionhedelmää, mangoa ja ananasta. Näyttämötaiteessa harlekiini on yleensä iloluonteinen ja kevytmielinen mutta samalla nokkela herrasmiehen nuori miespalvelija. Se sopii Himo Homoon kuin hansikas käteen.

Kolmas humala on mahdollisesti koko oluen sielu, sangen harvakseltaan käytetty Moutere Uudesta-Seelannista. Moutere aateloi oluen, samaan tapaan kuin Meunier-rypäle täydellistää samppanjan. Se on kokoaan suurempi humala.

Mouteren nimi tulee maorin kielestä ja tarkoittaa saarta. Usein Mouteren kuulee lausuttavan englanniksi [muu-tei-rii], mutta se on väärin, sillä maoriksi nimi lausutaan Mou-TE-re, eli paino on sanan toisella tavulla. Mouteren makuprofiili on trooppisen hedelmäinen, intensiivisen sitruksinen ja greippinen sekä viipyilevän mäntyinen.

Oman aikakautensa airut

Nimensä mukaisesti HIMO HOMO Go Deeper pureutuu ajattelun liikkeen syviin virtauksiin. Oluen kantavana teemana on juurtuminen ja yhdenvertaisuus. Etiketissä Herkules on nostanut koko maailman syleilyynsä ja tehnyt siitä saaren (Moutere). Se kuvastaa sitä, että olemme maailmassa kaikki yhtä, samanarvoisia ja rinta rinnan.

HIMO HOMO -saarelta puuttuu ajallemme kovin tyypillinen herkkähipiäisyys ja toisten puolesta loukkaantuminen, koska sellaiset tunteet eivät vie seksuaalivähemmistöjen asiaa senttiäkään eteenpäin. Uskalletaan siis vakavienkin asioiden keskellä nauraa, ja uskalletaan nauraa myös itsellemme. Jeesus-patsaalle asetettu harlekiinihattu ei pilkkaa Jumalaa vaan ylistää kahleista vapautunutta ihmistä.

Toiveikkuutta ja kasarin kultaa

Uuden Himo Homon reipas alkoholiprosentti (8,0 %) kunnioittaa kultaista 1980-lukua, jolloin muodin rohkeus ja värikkyys, meikki sekä hiustyylit, optimismi ja yleinen elämänmyönteisyys olivat omaa luokkaansa. Homojakin alkoi pikkuhiljaa tulla kaapeista ulos.

Himo Homossa katkeropitoisuutta kuvaava IBU-lukema 81 viittaa vuoteen 1981. Tuolloin Helsingissä järjestettiin ensimmäinen mielenosoitusmarssi homojen oikeuksien puolesta, ja se oli eräänlainen Pride-kulkueen esiaste. Lisäksi vielä 25. kesäkuuta 1981 homoseksuaalisuus luokiteltiin mielenterveyden häiriöksi, mutta seuraavana päivänä meistä tuli Eduskunnan päätöksellä terveitä. Politiikka osoitti voimansa.

Kyseinen vuosi oli tärkeä merkkipaalu myös siksi, että 12. tammikuuta 1981 sai ensi-iltansa tv-sarja Dynastia. Se oli ensimmäinen Prime Time -aikaan esitettävä draamasarja, jossa yksi päähenkilöistä oli avoimesti homo.

Kuten julkaisutilaisuuden puheessani sanoin, HIMO HOMO on kaikkea tätä: Historiaa, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Iloa, uskallusta, riemua ja toiveikkuutta. Itseluottamusta ja rohkeutta. Mutta ennen kaikkea se on erinomainen olut, jossa maistuu elämä juuri niin hyvältä kuin se tällä hetkellä on, ja yhdessä koettuna se maistuu vieläkin paremmalta.

Kiitos, että jaksoit lukea tämän tekstin loppuu. Omasta ja Panimo Himon puolesta haluan toivottaa jokaiselle lukijalle hyvää Pride-juhlaa. Juo Homosi, niele ja nauti!

Teksti: Peter Tammenheimo / Gaybeertraveller

Share This:

PANIMO HIMO LANSEERAA KANTAA OTTAVAN PRIDE-OLUEN

Himo Homo Pacific NEIPA (7,4 %) lanseerataan keskiviikkona 5.6. Olut on tehty yhteistyössä olutvaikuttaja Peter Tammenheimon kanssa.

KEVÄÄLLÄ 2023 Pirkkalan K-Citymarketin suojissa toimiva innovatiivinen käsityöläispanimo Panimo Himo loi yhteistyössä olutvaikuttaja Peter Tammenheimon kanssa ensimmäisen Himo Homo -oluen. Oluen tarkoituksena oli kiinnittää huomiota seksuaalivähemmistöjen tasapuoliseen kohteluun ja ihmisoikeuksiin Pride-filosofian hengessä.

Kun Himo Homo -projektia käynnistettiin, uusi olut nimettiin humoristinen pilke silmäkulmassa, mutta samalla oltiin äärimmäisen vakavissaan. Lähtökohdaksi otettiin Yhdysvaltain länsirannikko, josta homojen vapautusliike lähti leviämään maailmalle 1970-luvun alussa. Reilun viiden vuosikymmenen aikana vapautusliike on kasvanut nykyisen kaltaiseksi globaaliksi Pride-juhlaksi.

Tänä päivänä Pride-filosofialla tarkoitetaan sellaista ajattelua, jonka mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt voivat olla rohkeasti ylpeitä seksuaalisuudestaan ja identiteetistään. Jokaisella pitää olla oikeus olla ylpeästi oma itsensä. Pride-filosofian juuria voidaan löytää mm. 1960-luvun nuorisokulttuuriin vaikuttaneesta hippiliikkeestä, joka kapinoi konservatiivisia arvoja vastaan. Hippien ihannoimat rauhanaate, suvaitsevaisuus ja kanssaihmisten vapauden kunnioittaminen mielletään osaksi Pride-yhteisön sisintä olemusta.

Pia Iiramon suunnittelema etiketti esittelee muun muassa humalien alkuperää ja aromeja.

LÄNNESTÄ ETELÄÄN

Kesäkuussa 2023 lanseerattu Himo Homo Go West Session IPA (5,5 %) oli kauppavahvuinen West Coast IPA, joka löysi innoituksensa paitsi homojen vapautusliikkeen syntysijoilta myös olutvallankumouksen alkumetreiltä. Se oli kuin raikas muistuma parinkymmenen vuoden takaa, kun äärimmilleen katkerohumaloitu kirkas ja kuparinruskea olut valloitti maailman hedelmäisen pihkaisella aromimaailmallaan.

Olut oli välitön menestys, ja ensimmäinen 1 200 litran erä myytiin lähes loppuun jo julkaisupäivänään. Myöhemmin syksyllä olutta tehtiin vielä toinenkin erä, joka sekin meni kuin kuumille kiville.

Hyvien kokemusten siivittämänä Himo Homo tekee nyt paluun entistäkin rohkeampana ja ylpeämpänä. Siinä missä ensimmäinen olut sai innoituksensa Pride-liikkeen syntysijoilta, tänä vuonna Himo Homo kääntää kiimaiset silmänsä kohti etelää.

Himo Homo Go South on tyyliltään Pacific NEIPA (7,4 %). Auringonkeltainen mehusteluolut saa aromikkaan ja intensiivisen hedelmäisen luonteensa australialaisista ja uusiseelantilaisista humalista. Hedelmäisten aromien tanssia seuraa kitalakea hyväilevät katkerot 44 EBU:n voimalla. Kaiken taustalla maistuu Nelson Sauvin -humalan tuoma valkoviinimäinen pohjavire.

Olutvaikuttaja Peter Tammenheimo ja Panimo Himon olutmestari Kalle Hirvikoski.

MAAILMAA PARANTAMAAN

Himo Homo -projektin takana on kaikessa yksinkertaisuudessaan maailman parantaminen. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat sekä Peter Tammenheimolle että Panimo Himolle intohimo. Niissä ei ole sijaa kompromisseille, kuten ei tässä oluessakaan.

Himo Homo Go South on tehty nautittavaksi. Se on täynnä tunnetta, makua, yksilöllisyyttä ja ylpeää identiteettiä sekä symboliikkaa. Humalat on tarkoin valittu, ne tulevat kaukaa etelästä eli Australiasta ja Uudesta-Seelannista, eikä niiden määrissä ole säästelty. Päähumalana on supertrendikäs ja intensiivisen hedelmäinen Nectaron. Siitä löytyy muun muassa ananasta, passionhedelmää, kiiviä, persikkaa ja sitrusta.

Nelson Sauvin -lajike on saanut nimensä Sauvignon Blanc -rypäleeltä, jota sen aromimaailma paljolti muistuttaa. Se antaa tähän olueen valkoviinimäistä ryhdikkyyttä ja ruohoisia aromeja. Pacific Jade -lajike puolestaan antaa Himo Homolle sen pehmeän katkeruuden ja tukee samalla oluen aromaattista profiilia.

Myös oluen alkoholiprosentti (7,4 %) kiinnittää huomion tärkeään asiaan. Se on suora kiitos ja kunnianosoitus vuonna 1974 perustetulle Setalle. Tänä päivänä Setan roolista ja toiminnasta voidaan olla montaa mieltä, mutta viimeisen 50 vuoden aikana Seta r.y. edistänyt seksuaalista tasavertaisuutta äärettömän paljon sekä onnistunut vaikuttamaan jopa lainsäädäntöön. Ilman Setaa sateenkaari olisi tänä päivänä paljon nykyistä himmeämpi.

Nostetaan malja kesälle, homoille ja koko Pride-yhteisölle. Kellistä Homo kielellesi ja anna sen kasvaa suussasi. Antaudu koko suun täyttävään hyvän olon tunteeseen. Niele ja nauti! 

Share This:

Niele ja nauti! HIMO HOMO Go West tuo Pride-juhlan kaikkien huulille.

Panimo Himo on yhteistyössä oluttoimittaja Peter Tammenheimon kanssa suunnannut iloiset silmänsä Yhdysvaltain länsirannikolle. HIMO HOMO Go West Session IPA 5,4 % on sateenkaaren värinen kunnianosoitus globaalille homojen vapautusliikkeelle ja Pride-filosofialle, jotka saivat alkunsa 1970-luvun alun Los Angelesista ja San Franciscosta.

Peter Tammenheimo ja Panimo Himon olutmestari Kalle Hirvikoski Pirkkalan Citymarketin olutosastolla, joka tunnetaan harrastajapiireissä myös nimellä Bierkkala.

MAAILMAN HOMOIN olut HIMO HOMO Go West syntyi tarpeesta tehdä pride-filosofiaa kunnioittava olut. HIMO HOMO katsoo rohkeasti taaksepäin, sillä ne samat ongelmat, joita homoseksuaalit kohtasivat Pride-liikkeen syntyaikoihin 1970-luvun alkupuolella, eivät ole kadonneet minnekään.

Nykyisessä sisäänpäin kääntyneessä asenneilmapiirissä homot kohtaavat kasvavassa määrin halveksuntaa, jopa vihaa, eikä tarvitse mennä edes kaupunkikeskusten ulkopuolelle. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla kommandopipoiset miehet hyökkäsivät uhkaavasti ravintola Mixein asiakkaita kohtaan. Tamperelainen Mixei on Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva seksuaalivähemmistöille suunnattu ravintola.

Seksuaalivähemmistöt koetaan uhkana kaikelle sille, mistä vanhoilliset valtarakenteet pyrkivät pitämään kaikin voimin kiinni. Seksuaaliseen tasavertaisuuteen on vielä matkaa, vaikka viime vuosina seksuaalivähemmistöjen emansipaatio on käynnistänyt valtavan muutosten vyöryn, mistä seuraa odotuksia ja vaatimuksia myös cis-heteroiden elinympäristöön.

Sateenkaaren väreissä loistava HIMO HOMO -tölkki vie ajatukset San Franciscoon, mistä homojen vapautusliike levisi maailmalle.

Oluttoimittaja ja panimo yhteistyöhön

Ajatus vuoden 2023 Pride-oluesta syntyi viime heinäkuussa Helsinki Haze Wave -festivaalilla, kun oluttoimittaja Peter Tammenheimon ja Panimo Himon myynti- ja markkinointipäällikkö Teemu Lahtisen ajatukset ja visiot kohtasivat. Kohtaamisesta syntyi yhteinen intohimo; haluttiin tehdä tyylinsä huippua edustava ja ylpeästi sateenkaaren värejä tunnustava olut, jolla on asenne ja arvot kohdillaan.

Sekä Peter Tammenheimo että Panimo Himo tunnetaan nöyristelemättöminä oman tiensä kulkijoina, joiden rohkea ja kuvia kumartamaton asenne herättää tunteita ja intohimoja. Näille molemmille on paljon luontevampaa raivata oma polkunsa kuin kompastella muiden jalanjäljissä. Ja kun oluesta puhutaan, molemmille vain paras on kyllin hyvää.

”Emme halunneet (miltei) heteroista koostuvana panimona tehdä taas yhtä Pride-olutta, joka olisi ihmisten mielissä vain yksi pinkkipesty oheistuote lisää ja joka unohtuu sillä samalla sekunnilla, kun viralliset Pride-juhlallisuudet loppuvat”, Teemu Lahtinen sanoo.

”Peter Tammenheimosta saimme mainion yhteistyökumppanin, sillä hän tuntee kotimaiset ja kansainväliset olutvirtaukset kuin omat taskunsa. Tammenheimon rohkeus ja asiantuntemus ovat niin ikään tehneet meihin vaikutuksen, että toki haittaa ole siitäkään, että mies tuntee omakohtaisesti myös kaikki ne haasteet, joita kuuluminen seksuaalivähemmistöön voi aiheuttaa hyvin maskuliiniseksi mielletyllä panimoalalla”, Lahtinen jatkaa.

Panimo Himolle tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat intohimo. Kaikilla pitää olla oikeus olla oma itsensä.

”HIMO HOMO -oluella emme muuta maailmaa, mutta olutmaailman keskiöstä yhdessä huudettu sanoma kuuluu varmasti myös heidän korviinsa, joiden takia kaikki alalla olevat eivät uskalla – tai pahimmillaan eivät saa – toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Meidän on lopetettava syrjinnän hiljainen hyväksyntä ja avattava suumme. Himo ei suvaitse suvaitsemattomuutta”, Teemu Lahtinen linjaa.

Peter Tammenheimo kiittelee yhteistyön sujuvuutta.

”Panimo Himon olutmestari Kalle Hirvikoski on yksi mielenkiintoisimmista oluentekijöistä Suomessa. Yhteistyö niin hänen kuin muidenkin himolaisten kanssa on sujunut kuin tanssi, enkä malta odottaa ensimmäistä suullista HIMO HOMOA.”

Kalle Hirvikoski, Peter Tammenheimo ja Teemu Lahtinen

Vapautusliikkeestä vallankumoukseen

Pride-liikkeen alkupisteenä pidetään Stonewallin mellakoita, väkivaltaiseksi yltyneitä mielenosoituksia 28. kesäkuuta 1969 Stonewall Inn -ravintolan luona New Yorkissa. Se oli ensimmäinen kerta, kun homot ja lesbot nousivat taisteluun homoseksuaaleja vainoavaa järjestelmää kohtaan.

Tasan kahden vuoden kuluttua mellakoista pidettiin ensimmäiset Gay Pride -marssit New Yorkissa ja Los Angelesissa. Pohjoismaiden ensimmäinen Pride-kulkue järjestettiin Tukholmassa 1971.

Vaikka Stonewallin kansannousua New Yorkissa pidetään homojen vapautusliikkeen syntyhetkenä, Los Angelesista ja etenkin vapaamielisestä San Franciscosta muodostui homoille turvasatama, josta käsin vapautusliikkeestä kasvoi filosofia, jonka tunnemme tänä päivänä ytimekkäästi nimellä Gay Pride.

Siksi HIMO HOMO on tyyliltään ”perinteinen” Session West Coast IPA. Se kumartaa 1990-luvun lopulla syntyneelle jenkki-ipalle, joka aloitti globaaliksi ilmiöksi kasvaneen olutvallankumouksen ja josta muodostui lähes synonyymi pienpanimo-oluelle.

Tehty nautittavaksi

HIMO HOMO lupaa tuoda kaikkien huulille sellaisia herkkiä ja laadullisia nyansseja, joita aiemmin on pidetty heikkoina, feminiinisinä tai hinttimäisinä. Tunteet, henki, ilmapiiri ja välittäminen ovat asioita, joihin perinteisessä panimoteollisuudessa ei ole juurikaan panostettu.

HIMO HOMO on täynnä tunnetta, makua ja ylpeää identiteettiä. Se on kermaisen pehmeä ja runsaan hedelmäinen, Citralla, Cascadella ja Idaho 7:llä humaloitu Session West Coast IPA, joka on helppo nauttia ja niellä. Tiukkaakin tiukempi katkerohumalointi pitää huolen siitä, että suu jää haukkomaan lisää. Ja lisää. Tartu HOMOON ja tunne hurmaava maku suussasi. Niele ja nauti!

Teksti ja kuvat: Peter Tammenheimo, grafiikat Pia Iiramo

Share This:

TUMMIEN OLUIDEN FESTIVAALI VALTAA OLARIN PANIMON

Olarin Panimo järjestää lauantaina 25. helmikuuta Olari After Dark -olutfestivaalin, jossa pääsee maistamaan mustia ja mustanpuhuvia oluita kotimaisilta ja ulkomaisilta huipputekijöiltä.

Olarin Panimon Head Brewer Micky Alexander ja perustaja Ville Leino valmistavat festivaalille kolme mustaa uutuusolutta.

ETELÄ-SUOMEN hiihtolomaviikon lauantai huipentuu Olarin Panimolla järjestettävään kansainväliseen tummien oluiden Olari After Dark -festivaaliin. Yhden päivän mittaiseen tapahtumaan saapuu Euroopan nimekkäimpiä pienpanimoita ja oluentekijöitä, joita täydentää kotimaisten pienpanimoiden terävin kärki.

Kansainvälisistä huippupanimoista paikalle saapuvat Marble Beers (Englanti), Pühaste (Viro), Ārpus (Latvia) ja Garage Beer (Espanja) kukin kahdella festivaalioluella. Paikan päälle on tulossa kansainvälisten panimoiden omia oluentekijöitä tarjoilemaan oluita, pitämään tastingeja ja keskustelemaan festivaalivieraiden kanssa. Marblelta ja Pühasteltä paikalle saapuvat todelliset raskassarjalaiset, panimoiden perustajat ja menestyksen tekijät Joseph Ince ja Eero Mander.

Festivaalin henkeen kuuluu, että kutakin olutta on tarjolla vain hyvin rajoitettu erä, useimpia vain yksi kegi eli 20–30 litraa.

TUMMIEN OLUIDEN SUOMI

Olari After Dark -festivaalin kotimainen tarjonta ei jää kansainvälisten vieraiden varjoon, vaan nousee ylväästi sen rinnalle. Vain paras on kyllin hyvää!

Olemme kutsuneet mukaan Suomen parhaita panimoita ja legendaarisimpia oluita maakunnista sekä niiden uutuuksia pääkaupunkiseudun laatupanimoilta. Festivaalin isäntänä Olarin Panimo on luvannut näyttää parasta osaamistaan kolmella uutuusoluella, joista yksi on musta sahti.

Muista pääkaupunkiseudun tekijöistä Paloaseman Panimo on valmistanut festivaalille kaksi Black IPAa ja CoolHeadilta hanaan saapuu Imperial Stout.

Edustettuina ovat myös tamperelainen klassikko Panimoravintola Plevna sekä oululainen Sonnisaari, molemmat kahdella oluella. Lappeenrannasta saapuu tummilla oluillaan mainetta niittänyt Panimoyhtiö Tuju.

Lagerin ystävien iloksi Takatalo & Tompuri Virolahdelta tuo festivaalille moninkertaisesti palkitut tummat oluensa. Panimosta tekee ainutlaatuisen, että sen käyttämät ohra ja kaura viljellään omilla pelloilla panimon ympärillä ja savuoluissa käytetyt maltaat kylmäsavustetaan itse rakennetulla savustimella käsityönä.

Lisäksi festivaalihanoista löytyy Pirkkalan K-Citymarketin yhteydessä toimivan Panimo Himon olutta. Himo tunnetaan paitsi laajasta ja nöyristelemättömästä asenteestaan myös värikkäistä grafiikoistaan.

FESTIVAALI SYNTYI TARPEESEEN

Idea uudesta tummien oluiden festivaalista syntyi, kun eräänä marraskuisena perjantaina Olarin Panimon perustaja Ville Leino, oluttoimittaja Peter Tammenheimo ja festivaalikonkari Janne Koskenniemi totesivat, että jokaisen itseään kunnioittavan olutmaan talveen kuuluu vähintään yksi tummien oluiden festivaali, ja että sellainen vielä puuttuu Suomesta – ennen tätä!

Festivaalin nimi Olari After Dark tulee siitä, että helmikuun lopussa talven synkin pimeys on jo kääntynyt kohti valoa ja kevään odotusta. Ja vaikka ulkona paukkuisi pakkanen, sisätiloissa tunnelma nousee kattoon ja tumma olut lämmittää.

”Tummat sävyt ovat täynnä tunnetta ja mystiikkaa, koska niihin kätkeytyvät monet ääripäät: Vaikka musta ei heijasta ensimmäistäkään väriä, se sisältää niistä jokaisen. Suurin juhla ja syvin suru, elämää suuremmat tunteet, ne ovat kaikki aateloitu mustalla. Samalla tavalla tummat oluet ovat täynnä makua, lämpöä ja rakkautta”, Peter Tammenheimo kuvaa festivaalin filosofiaa.

”Pieni mutta tasokas panimokattaus alleviivaa tapahtuman tunnelmaa ja intensiteettiä. Haluamme jättää vieraillemme muistijäljen, joka lämmittää pitkälle kevääseen”, jatkaa Ville Leino.

”Festivaalin yhteydessä järjestämme myös kaksi poikkeuksellisen kovatasoista tastingia ja erikoishintaisia panimokierroksia. Liput tulevat myyntiin Olarin Panimon verkkokauppaan helmikuussa”, Janne Koskenniemi vinkkaa.

Teksti: Olari After Dark -festivaalitiedote

OLARI AFTER DARK

  • Dark Beer Festival lauantaina 25.2. klo 14–00
  • Metallimiehenkuja 8 A, 02150 ESPOO
  • Liput: 7 € (sisältää eteispalvelun ja lasin lainan)
  • Tilaan mahtuu 350 henkilöä kerrallaan.

Share This:

Juhlapuhe

Tervetuliaispuhe, jonka pidin 50-vuotisjuhlissani 7.5.2022 Helsinki Beer Factoryssa:

Naiset ja herrat, heterot ja hintit, arvon kutsuvieraat!

Tänään juhlitaan. Tervetuloa kaikki!

MUUTAMIA KEKKEREITÄ on tässä vuosien saatossa tullut järjestettyä, mutta ei koskaan ihan tätä kaliiberia. Seuraavat isot kemut juhlitaankin sitten täyden vuosisadan kunniaksi lauantaina 7.5.2072. Voitte merkitä päivämäärän kalentereihinne jo nyt.

Puoli vuosisataa, saatana. Kun katson teitä, hyvät ystävät, alan olla tässä seurassa jo setämiesikäluokkaa. Mutta hitto kun ei vaan tunnu siltä. Muistan elävästi, kuinka 18-vuotiaana kiehuin raivosta, kun joku ”22-vuotias setä” yritti iskeä minua. Nykyään en panisi pahakseni. Niin ne vaan ajat muuttuvat.

KUN MUISTELEN omaa isääni, hän syntyi vuonna 1931 ja juhli viisikymppisiään helmikuussa 1981. Todettakoon, että vain kuukausi ennen hänen juhliaan Porissa syntyi muuan Juha Marko Tapio Hämäläinen. Se oli hyvä vuosi.

Yhtä kaikki. Viisikymppisillään isäni istui keinutuolissa antiikkisamettipuvussaan ja joi kahvia. Tampereella olohuoneemme täyttyi saman ikäluokan setä- ja täti-ihmisistä. Tuntuu hassulta muistella niitä ihmisiä ja samalla katsella tätä juhlakansaa. Totta vieköön, ajat muuttuvat.

MINUSTA ON muuten sanottu, että olen ihan isäni näköinen. Hetki sitten latasin bileiden facebook-sivulle hänen 50-vuotiskuvansa. Katsokaa sieltä ja arvioikaa itse.

Mutta se minusta. Mennään tähän päivään. Illan kulusta sen verran, että näiden pikku puheiden jälkeen lavan ottaa haltuunsa Sininen Huvimaja, joka heittää illan aikana kolme settiä. Aluksi tunnelmoidaan jazz-henkisesti ja illan edetessä musiikki kulkee koko ajan tanssittavampaan suuntaan. Lattia on avoin.

Näissä bileissä kakkua ei ole, mutta kahveja ja snapseja voi ostaa baarista, samoin ruokaa. Keittiö on auki puolille öin, ja oikeasti kannattaa syödä. Helsinki Beer Factory on paitsi yksi Stadin parhaista olutravintoloista myös Itä-Helsingin paras ruokaravintola.

Kakkukahvien asemesta tarjolla on kaljaa, viiniä, siideriä ja vähän muutakin. Aloitetaan viineistä. Itseoikeutetusti parrasvaloihin nousee tänään prosecco, tuo kuumimpien nykytrendien juhlakärpänen. Sitä on sekä valkoista että Roséta.

UNITY PROSECCO on Euroviisujen virallinen kuohuviini ja se on tullut markkinoille kaikissa Eurovisionin jäsenmaissa vasta tällä viikolla. Pääsemme siis maistamaan sitä todellakin ensimmäisten joukossa.

Viinin tekijä Invivo & Co on yksi Uuden-Seelannin johtavista viinintuottajista; moderni viinitalo, jolla on toimintaa myös Australiassa, Ranskassa ja Italiassa. Invivon missiona on edistää tasavertaisuutta ja tuoda ihmiset yhteen, jotta mahtavia asioita voi tapahtua. Sopii tämänkin juhlan teemaan kuin rukkanen naulaan.

Valkoisessa Unityssa voi maistaa mm. vihreää omenaa, hieman sitrusta ja päärynää. Unity Rosé puolestaan henkii mansikkaa, punaisia marjoja ja valkoisia kukkia.

Kolmas skumppanja on puolikuiva El Miracle Cava, musta jumalatar, mieleltään kepeä ja sielultaan juhlava.

Muutama sana myös maahantuojasta, Hedonista. Se on kotimainen pienyritys, joka haistelee ensimmäisenä viinimaailman pinnan alla kuplivat trendit, reagoi niihin ketterästi ja uskaltaa olla rohkeasti erilainen. Se on oma suosikkini kotimaisista viinitukkureista ja edustaa esimerkiksi lempisamppanjaani Taittingeria.

VÄRIKÄS, YHTEISÖLLINEN ja tasa-arvoa korostava teema jatkuu myös siidereissä. Tarjolla on Magnersin kaksi uusinta innovaatiota: Magners Rosé ja Dark Fruit. Niitä tuo maahan Heino Juomat, siis Uniq Drinks Finland, eikun Brukett. Elävä todiste siitä, ettei nimen vaihtaminen tasaisin väliajoin juomataloa pahenna. Itselläni on ollut jo vuosia ilo tehdä yhteistyötä Brukettin kanssa ja olla mukana siinä kehitystarinassa. Hienoja vuosia.

Ja vihdoin päästään lempiaiheeseeni eli panimoihin ja oluisiin. Olen valinnut tänne juomia omilta suosikkipanimoiltani, joilla on minulle oikeasti iso merkitys.

VUONNA 1996 menin kesätöihin Panimoravintola Plevnaan. Se oli minulle oluiden korkeakoulu ja opin muun muassa ymmärtämään, että Kölsch tarjotaan typerän näköisestä ohutreunaisesta grogilasista. Mikä sen funktio on, sitä en ymmärrä vieläkään, ei se ainakaan makua paranna. Mutta toiset asiat tulevat annettuina eli pulinat pois. Harmittaa toki, ettei Plevnasta päässyt kukaan tänne tänään.

Plevna on sanalla sanoen Suomen paras panimo. Se vaan ei tee virheitä. Samoin tämä Plevnan Pils on Suomen paras pils, vaikka parissa sokkotestissä olenkin asettanut Lindenin Pilsin ykköseksi. Maistakaa hyvät panomiehet ja -naiset, pyrkikää samaan puhtauteen ja kirkkauteen – ja jos onnistutte, onnittelut taivaspaikasta!

FAT LIZARD! Se on panimo, jonka rinnalla ja katveessa olen elänyt tuhansia ikimuistoisia hetkiä. Sieltä tulevat rakkaimmat ja henkilökohtaisimmat muistot, joista kohta lisää.

Fat Lizard oli ensimmäinen panimo, joka ylpeästi nosti yhdenvertaisuuden asialistalleen ja sateenkaarilipun salkoon olutfestivaaleilla. Eikä niitä panimoita vieläkään jonoksi asti ole.

Helmikuussa 2015 julkaistiin Liskojen ensimmäinen olut, 101 California Pale Ale. Koska samaan aikaan minä menin kihloihin nykyisen aviomieheni kanssa, se on rakkauden kalja ja itseoikeutetusti tarjolla tänään.

Vuosien myötä rakkautemme syveni liki polyamorian tasolle. Vajaat neljä vuotta kihlauksesta astelimme Justuksen kanssa avioliiton kuohuihin Fat Lizardin panimon toimiessa vihkikappelina. Ne ovat tänäkin päivänä Suomen ainoat oikeat panimohäät ja luultavasti ainoat häät, joista on tehty valitus Valviraan. Meillä on ollut tapana vuosittain juhlistaa hääpäiväämme panimolla, ja viime joulukuussa saimme sinne nahkahäidemme kunniaksi muistolaatan ”Tammenheimot 101”.

Kun tuossa tuli jo isäni mainittua, niin todettakoon, että hän oli ammatiltaan hautakivikaivertaja, mutta käytti itsestään ammattinimikettä Kivimies. Siispä kiitos Fat Lizard Kivimies-oluesta, ja kiitokset tulevat varmasti myös postuumisti haudan takaa.

Tänään ei kuitenkaan ole tarjolla Kivimiestä, vaan toinen Fat Lizardin olut hanassa on Track Day Session IPA. Se oli panimon ensimmäinen olut, joka voitti sarjansa Suomen Paras Olut -kilpailussa. Vuosi oli 2016, ja juhlavassa gaalassa Fat Lizardin voittoisa väki palkittiin kullilla.

MAKU IPA tuli markkinoille vuonna 2015 ja oli panimon historian suunnilleen ensimmäinen olut, enintään toinen tai kolmas – ja ihan tarkkaan sitä ei taida tietää kukaan. Maku IPA on monumentti, kotimainen klassikko, I-P-A isolla I:llä, P:llä ja A:lla. Maku IPAssa on kaikki tarpeellinen ja juuri oikeassa suhteessa. Jotenkin siihen ei ajan hammas pure, vaan olut on kaiken aikaa yhtä tuore, relevantti ja ajankohtainen. Jotenkin olen oppinut tunnistamaan itseni tästä oluesta.

ALKOHOLITTOMALLA PUOLELLA tuolla selfieseinän vieressä on limujen ja vissyjen lisäksi Laitilan Alkoholiton Kukko Pils, heittämällä kotimaisten nollaoluiden ykkönen. Laitilalla on kaiken kaikkiaan erinomainen juomavalikoima. Anglofiilinä oma suosikkini heidän oluistaan on Kukko Bitter, joka hakkaa tyylimukaisuudessaan useimmat Britteinsaarten bitterit. Sitä ei ole täällä tänään, mutta kantsii maistaa kaupan hyllystä; vihreä tölkki. Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on myös huikea kasvutarina nyrkkipajasta Suomen suurimmaksi pienpanimoksi.

Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä tulee Olarin Panimo ja heidän tätä juhlaa varten panema Cascade Half Century DDH IPA. Kerronpa tässä ensin pari sanaa panimosta ja mennään sitten itse bisseen.

OLARIN PANIMO tunnetaan ylivoimaisesta NEIPA-osaamisestaan sekä siitä, että se on kenties ainoa panimo Suomessa, joka taitaa suvereenisti tyylin kuin tyylin. Syvän kumarruksen ansaitsee myös oluentekijä Ville Leino, joka on aina valmis neuvomaan ja tukemaan muita panimoyrittäjiä. Sillä häiskällä on perkeleen iso sydän ja kokonaan kultaa.

Sydämistä puheen ollen, Olarin Panimon kollektiivinen sydän on sen tap room Espoon Otaniemessä. Todellinen helmi millä tahansa mittareilla, ja tunnelmaltaan se painii ihan omassa sarjassaan. Se on ainutlaatuisen kotikutoinen, mutta samalla kuitenkin trendikäs ja kansainvälinen. Itse olen käynyt Lontoossa ehkä kuutisenkymmentä kertaa ja istunut siellä sadoissa pubeissa ja tap roomeissa. Olarin panimobaarin voisi milloin tahansa siirtää sellaisenaan jollekin Lontoon trendialueista, ja siitä tulisi saman tien kaupungin ykkösmesta.

Olarin Panimo on myös minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä ja merkityksellinen. Siitä varmasti kertoo muun muassa se, että minulle ja Justukselle äärettömän rakkaan Muikku-koiran viimeinen leposija sijaitsee Olarin Panimon terassilla kasvavan jykevän männyn juurella.

TÄSSÄ ON on sanoja riittänyt, vaikka yritin pitää tämän puheen tiiviinä lyhyenä. En tainnut onnistua, koska juttua on vielä tuopin verran jäljellä.

Eli tuo näihin bileisiin tehty Cascade Half Century DDH IPA on tapaus sinänsä. Se on illan tähti tai ainakin hyvä kakkonen, joten kerron tässä lopuksi pari muistoa sen syntyhistoriasta.

Tuossa jo alkuvuodesta keskustelin Ville Leinon kanssa synttärioluesta. Aluksi suunnitelmissa oli tehdä tammenterhoilla maustettu Neipa, kuinkas muutenkaan. Matin ja Tepon sanoin: Koska tää me osataan!

Mutta sitten huomattiin, ettei se ehkä olisikaan kovin hyvä idea. Nimittäin selvisi, että tammenterhoissa on joku sellainen myrkky, mitä ihmiskeho ei sulata. Hyvä että selvisi, koska muuten suomalainen olutskene olisi mennyt aika tavalla uusiksi, koska me kaikki merkittävimmät ihmiset olemme täällä tänään.

Siirryttiin suunnitelmaan B ja havaittiin, että Cascade, yksi Yhdysvaltain suosituimmista humalista on tullut markkinoille vuonna 1972. Sattuipa sopivasti.

Niinpä sitten päätimme tehdä Cascade Single Hop -oluen, jonka vahvuudeksi tulisi 6,5 %, koska varsinainen syntymäpäivänihän oli eilen 6.5. Sillä sopii kippistellä.

Kertoisin mielelläni enemmänkin Cascadesta ja Half Centurysta, mutta vielä mieluummin annan tässä kohtaa mikrofonin ammattilaisen käsiin. Tulisitko Hanna Montonen Olarin Panimosta tänne lavalle ja kertoisit meille Cascadesta ja Half Centuryn synnystä. Kiitos!

Kuva: Sebastian Trzaska

Share This:

Fuller’sin myynnissä Asahille vain lopputulos merkitsee

Tänä vuonna yksi suurimmista olutmaailmaa kuohuttavista puheenaiheista on ollut vuodesta 1845 perheomisteisena pysyneen lontoolaisen Fuller’sin myynti japanilaiselle Asahille. Aluksi kauppaa vastustettiin rajusti, mutta pölyn laskeuduttua karkeimmat soraäänet ovat hiljenneet. Voisiko sittenkin olla niin, että me tavalliset kuluttajat selviämme tunteita herättäneestä panimokaupasta voittajina?

FULLER’SIN HISTORIAN voidaan katsoa alkaneen vuonna 1816, jolloin Thames-joen rannalle avattiin panimo nimeltä The Griffin Brewery. Sen perustivat veljekset Douglas ja Henry Thompson, jotka kuitenkin ajautuivat taloudellisiin vaikeuksiin ja tarvitsivat varakasta sijoittajaa pelastamaan yrityksensä konkurssilta.

Tässä kohtaa mukaan kuvioihin astui muuan John Fuller ilman päivänkään kokemusta panimoalalta. Hän kuitenkin onnistui nostamaan yrityksen jaloilleen ja osti lopulta Thompsonit ulos.

Fullerin kuoltua vuonna 1839 panimon johtoon astui hänen poikansa John Bird Fuller, joka jätti nopeasti merkkinsä Ison-Britannian kunniakkaaseen oluthistoriaan.

Fuller nuorempi yhdisti voimansa toisen panimoyrittäjän Henry Smithin ja tämän lankomiehen, panimomestari John Turnerin kanssa. Vuonna 1845 allekirjoitettiin uuden panimoyhtiön perustamisasiakirja.

Yhtiön nimeksi tuli Fuller, Smith & Turner, mutta panimolle nimensä antoi yksin Fuller. Yritys kasvoi tasaisesti ja ennen panimotoimintojen myymistä Asahille se harjoitti oluenpanon lisäksi muun muassa tukkukauppaa sekä operoi tai tai vuokrasi noin 400:aa pubia ja hotellia ympäri Englantia.

Fuller’s vuokraa tai operoi noin 400 pubia ja hotellia eri puolilla Englantia. Karkeasti puolet niistä sijaitsee Suur-Lontoon alueella. The Mawson Arms / The Fox and Hounds on aivan panimon kyljessä kiinni. Se on Ison-Britannian ainoa pub, jolla on virallisesti kaksi nimeä.

FULLER’S PYSYI TIUKASTI omistajasukujensa hallinnassa 173 vuoden ajan, eikä muutoksen merkkejä ollut ilmassa. Kävin viime vuodenvaihteessa Lontoossa haastattelemassa pääpanimomestari Georgina Youngia, jonka kanssa istuimme pubissa alun kolmatta tuntia ja keskustelimme pitkään muun muassa yrityksen arvoista.

Young kertoi, että Fuller’sin keskeisimpiä arvoja ovat perhe ja työyhteisön kannustaminen.

– Being part of the family, Young totesi ja viittasi tällä ilmauksellaan kahteen asiaan; Fuller’sin omistajien ja työntekijöiden väliseen hyvään suhteeseen sekä panimon uskolliseen asiakaskuntaan

Keskustelussamme mikään ei viitannut siihen, että alle kuukauden kuluttua tuosta hetkestä räjähtäisi uutispommi.

Siksi ydinliiketoimintojen myynti japanilaiselle panimojätille tuli niin minulle kuin kaikille muillekin Fuller’sin ystäville kuin salama kirkkaalta taivaalta. Syvä epäusko, hämmästys, järkytys ja huoli olivat kollektiivisia tunnetiloja, ymmärrettävästi.

Jonkinasteinen järkytys panimon myynti oli varmaankin myös Georgina Youngille, joka hyvän ystävänsä houkuttelemana päätti jättää Fuller’sin ja muuttaa synnyinkaupunkiinsa Bristoliin, jossa hän työskentelee tätä nykyä Bath Alesin uuden huippumodernin panimon johdossa.

Georgina Young

KOLMEN VIIME VUODEN aikana Asahi Group on käynyt tiuhaan panimo-ostoksilla Euroopassa. Vuonna 2016 yhtiön omistukseen siirtyi tukku tunnettuja tuotemerkkejä kuten Grolsch, Peroni ja Meantime. Seuraavana vuonna Asahin ostolistalla olivat Pilsner Urquell, Velkopovický Kozel, Tyskie, Lech, Drehel ja Ursus sekä iso liuta paikallisia merkkejä Itä-Euroopasta.

Kun huomioidaan yleinen vilkkaus panimomarkkinoilla ja olutjättien mielenkiinto nousevia pienpanimoita kohtaan, Fuller’sin myynnin ei luulisi tulleen yllätyksenä. Mutta se tuli, ja ensireaktio oli sen mukainen.

Vahvimmat tunteenpurkaukset tulivat odotetusti lähes 200 000 jäsenen Campaign for Real Ale (CAMRA) -kuluttajajärjestöltä, joka ilmaisi järkyttyneensä Fuller’sin panimotoimintojen myynnistä ja kannusti jäsenistöään vastatoimiin.

– Meidät on petetty. Uskoimme, että Fuller’sin omistajasuvut olisivat sitoutuneet oluenpanon jatkamiseen Lontoossa ainakin seuraavat 200 vuotta, kirjoitti Camran Lontoon-osaston puheenjohtaja John Cryne jäsenille osoitetussa sähköpostissaan.

Asahi on ostanut viime vuosina useita eurooppalaisia panimoita. Fuller’sin mukana Asahille siirtyivät myös Dark Star ja Cornish Orchards -brändit.

ULKOMAILLA UUTINEN otettiin vastaan yhtä suurella tyrmistyksellä kuin Britanniassa. Etenkin edulliselta kuulostava 250 miljoonan punnan (286 milj. €) myyntihinta herätti kummastusta. Monissa keskusteluissa nousi esiin Ballast Pointin myynti vuonna 2015 miljardin dollarin hintaan Constellation Brands -yhtiölle. Voiko siis vaivaiset 20 vuotta toiminut uuden aallon pienpanimo olla yli kolme kertaa arvokkaampi kuin lähes 10 kertaa vanhempi lontoolainen instituutio?

Minä ainakin olisin maksanut Fuller’sista enemmän, jos taskussa olisi ollut miljardi tai pari ylimääräistä.

Pitää kuitenkin muistaa, että oluenpano on pienten katteiden liiketoimintaa ja tuhansista itsenäisistä pienpanimoista huolimatta globaalit markkinat jaetaan muutamien suurten toimijoiden kesken. Yksittäinen panimo voi olla kannattava, mutta ani harvoin se on omistajilleen mikään kultakaivos, paitsi jos se saadaan myytyä oikeaan aikaan.

Fuller’sin kohdalla voidaan sanoa, että yrityksen kannattavin osa löytyy sen ydintoimintojen ulkopuolelta, pubeista ja hotelleista, joissa operatiivisen toiminnan lisäksi rakennuskannan arvo kasvaa koko ajan.

Kun vielä suurin osa Fuller’sin kiinteistöomistuksista sijaitsee Lontoossa, yhtälö näyttää selvältä: Tulevaisuus on palveluissa, elämysten tuottamisessa ja kiinteistöbisneksessä. Asiakkaille panimotoimintojen myynti näkyy parhaassa tapauksessa entistä parempina palveluina ja viihtyisämpinä pubikokemuksina. Kaupasta saatavasta neljännesmiljardin punnan potista riittää varmasti investoitavaa pubien ja hotellien fasiliteetteihin.

Viiden punnan hintaa pidetään Isossa-Britanniassa pintin kipurajana. Panimokaupan myötä Fuller’s-tuopin hinta saattaa laskea, mikäli Asahi pyrkii kasvattamaan markkinaosuuttaan.

FULLER’SIN OLUIDEN tulevaisuudesta ja varsinkaan laadusta en olisi huolissaan. Uskon, että Fuller’s ja sen mukana tuleva Dark Star saavat jatkossakin päättää itsenäisesti omasta tuotannostaan ja standardeistaan. Arvostettujen brändien ja perinteiden kunnioittaminen on myös Asahin etujen mukaista ja oleellinen osa japanilaista perimää.

Tämän minulle vahvisti Fuller’sin Brewing Manager Guy Stewart, jota kävin tapaamassa Lontoossa heinäkuussa.

– Me jatkamme oluen valmistusta aivan kuin tähänkin asti. Asahi on hyvä isäntä, joka arvostaa Fuller’sin taitotietoa ja perinteitä. Asahi osti meidät nimenomaan siksi, että olemme omalla sarallamme parempia kuin kukaan muu.

Guy Stewart

NÄYTTÄÄKIN TODENNÄKÖISELTÄ, että Asahi-kaupassa kaikki osapuolet  voittavat, myös kuluttajat.

Fuller’s ja varsinkin Dark Star voittavat kaupassa parempina vientinäkyminä. Vaikka Fuller’s tunnetaan maailmalla jo melko laajasti, Asahin verkostot ja pääomat tarjoavat sille aivan eri kokoluokan myynti- ja markkinointikoneiston kuin toiminta itsenäisenä perheomisteisena oluenvalmistajana.

Samalla Asahi saa omille tuotteilleen jalansijaa brittimarkkinoilta, mutta yhtä lailla brittikuluttajat hyötyvät Asahin laajasta portfoliosta.

Itse asiassa, viime kädessä kaikkein suurin voittaja saattaa olla juurikin se tuiki tavallinen oluenystävä. En yhtään hämmästyisi, jos Asahi päättäisi uida brittiyleisön liiveihin laskemalla kipurajoille noussutta pintin hintaa ja samalla investoimalla voimakkaasti esimerkiksi panimon laitekantaan.

Samoilla linjoilla oli myös kesällä Helsingissä vieraillut kuuluisa brittiläinen olutkirjoittaja Tim Webb, jonka kanssa minulla oli ilo jutella Suomen Paras Olut -kilpailun tuomaristossa.

– Katsotaan nyt vaikka Urquellia, joka on nyt kaikin tavoin paljon paremmassa kunnossa kuin ennen myymistään Asahille. Fuller’sille käy aivan samalla tavalla Asahin siipien suojassa, mies pohdiskeli.

Sitä paitsi Fuller’sin kyltit eivät ole katoamassa Lontoon katukuvasta minnekään. Pubit ja hotellit jatkavat toimintaansa niin kuin tähänkin asti, mutta jatkossa ne ostavat oluensa pääosin Asahilta.

Sen verran vaikutusta voi olla, että joissain pubeissa Frontier-hana saanee viereensä Asahi Super Dryn, Peronin tai Pilsner Urquellin, mene ja tiedä. Oluenystävänä en näe tässä isoja uhkia.

Tunnettu brittiläinen olutkirjoittaja Tim Webb (kuvassa oikealla) uskoo, että Fuller’sille käy Asahin alaisuudessa samoin kuin kävi Pilsner Urquellille, eli oluiden laatu tulee entisestään paranemaan. Kuvassa vasemmalla on belgialainen oluttuomari Yannick De Cocqueau.

LÄHIHISTORIA ON todistanut, että panimo voi säilyttää laatunsa ja identiteettinsä omistajanvaihdoksesta huolimatta. Käsi pystyyn, joka uskoo huomanneensa panimoiden laatukriteerien laskeneen Pilsner Urquellin, Lagunitaksen tai Ballast Pointin tapauksissa?

Firestone Walkerin Adrian Walker totesi minulle, että iso kasvoton isäntä ei ole automaattisesti mikään paholainen, joka pyrkii tuhoamaan tieltään kaiken elollisen. Päinvastoin, usein kyseessä on strateginen kumppanuus, joka hyödyttää molempia osapuolia. Näin uskon käyvän myös Fuller’sin ja Asahin kohdalla.

Edelleenkin tulen aina Lontoossa käydessäni suosimaan Fuller’sin pubeja ja olutmerkkejä sekä karttamaan Greene Kingin vastaavia, aivan kuten tähänkin asti.

Fuller’sin Brewing Manager Peter Tammenheimon haastateltavana.

Share This:

Yläluomileikkaus parantaa elämänlaatua

Yläluomileikkaus antaa silmille tilaa, piristää ilmettä ja nuorentaa katsetta.

Yläluomileikkaus on yleisin kauneuskirurginen toimenpide. Onnistuneen yläluomileikkauksen jälkeen tulos on heti näkyvissä ja toipumisaika verrattain lyhyt. Edes sairauslomaa ei tarvita. Leikkauksen jälkeinen turvotus ja verenpurkaumat paranevat noin kahdessa viikossa, sen sijaan haavan lopulliseen parantumiseen saattaa mennä jopa vuosi.

Kuva ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen. Katseeseen on tullut tilaa ja silmät näyttävät suuremmilta. Myös oikean kulmakarvan alla ollut ihonvärinen luomi on poissa.

Kelan linjauksen mukaan yläluomileikkaus on kirurginen toimenpide, jonka voi tehdä joko silmälääkäri tai plastiikkakirurgi, mutta se ei tunnu juurikaan rajoittavan esteettisiä hoitoja tarjoavia klinikoita. Esimerkiksi Cityklinikalla silmäluomileikkauksia tekevät (myös) yleislääkärit.

Esteettisissä yläluomileikkauksissa asiakkaan vastuu korostuu. Pelkän hinnan perässä juokseminen voi kostautua. Jokaisen leikkaukseen hakeutuvan asiakkaan tulisi vähintään varmistaa leikkaavan lääkärin nimi ja ammatillinen pätevyys. Kun nimi on tiedossa, pätevyys (lääkärinoikeudet) on helppo tarkastaa Valviran ylläpitämästä julkisesta tietopalvelusta.

Julkiselle vai yksityiselle?

Yläluomileikkauksia tehdään sekä julkisella että yksityisellä puolella. Julkisella puolella leikkaukset ovat asiakkaan kannalta edullisia ja turvallisia, mutta sinne päästäkseen pitää täyttää tiukat lääketieteelliset kriteerit.

Yksityisellä puolella hintahaitari on pitkä ja leveä. Yleisesti leikkauksen hinta vaihtelee 1 000 ja 2 000 euron välillä, mutta selvästi kalliimpiinkin hintoihin törmää tuon tuosta. Hintoja vertaamalla asiakas voi helposti säästää jopa tuhat euroa turvallisuudesta ja leikkauksen laadusta tinkimättä.

Hintoja vertaillessa kannattaa ottaa huomioon myös mahdolliset piilokulut kuten poliklinikka- ja toimistomaksut.

Yksilölliseen tarpeeseen

Jokaiseen leikkaukseen kuuluu yksilöllinen konsultaatio ja leikkaussuunnitelma. Useimmiten konsultaatiokäynti on asiakkaalle maksuton.

Mikäli yläluomi aiheuttaa merkittävää toiminnallista haittaa, kannattaa selvittää mahdollisuus leikkaukseen julkisella puolella.

Roikkuvat yläluomet voivat tarkoittaa kolmea sairautta, joita ovat lippaluomi, kulmakaarien roikkuminen tai riippuluomi. Suurin osa näistä voidaan luokitella esteettisiksi, jolloin lääketieteelliset kriteerit eivät täyty.

Joskus kuitenkin riippuva luomi voi aiheuttaa toiminnallista haittaa kuten hankausärsytystä tai näkökentän rajoittumista.

Näkökenttää rajoittava haitta katsotaan lääketieteelliseksi perusteeksi silloin, kun yläluomen reunan etäisyys mustuaisaukon keskipisteestä on alle kaksi millimetriä.

Mikäli lääketieteelliset kriteerit täyttyvät, leikkaus maksaa julkisella puolella silmälääkärin tai plastiikkakirusgin tekemänä noin 200 euroa. Yksityisellä puolellakin leikkaus tulee perushintaa halvemmaksi, koska tällöin lääkärinpalkkiosta ei peritä arvonlisäveroa.

Yleisesti hyväksytty kauneusleikkaus

Kauneus & Terveys -lehden teettämän kyselytutkimuksen mukaan 96 prosenttia naisista hyväksyy esteettiset silmäluomileikkaukset ja voisi harkita sellaista myös itselleen.

Suurin osa yläluomileikkauksista tehdään edelleen yli 50-vuotiaille naisille, mutta sekä miesten että nuorempien naisten osuus kasvaa kaiken aikaa.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos raskaista yläluomista on fyysistä, psyykkistä tai esteettistä haittaa, kannattaa hakeutua leikkaavan lääkärin arvioitavaksi. Haitan ei siis todellakaan tarvitse olla toiminnallista (lääketieteellistä), vaan se voi yhtä hyvin olla myös henkistä tai esteettistä.

Kun itse hakeuduin leikkaukseen alkuvuodesta 2019, haitta oli yksinomaan esteettinen.

Leikkauksen kulku

Olin jo usean vuoden ajan miettinyt yläluomileikkausta, ja nyt 46-vuotiaana miehenä aloin jo edustaa asiakaskunnan valtavirtaa. Kohtalaisen raskaista luomista ei ole ikinä ollut minulle toiminnallista haittaa, mutta markiisin tavoin silmän ylle laskeutuva löysä ihopoimu oli tehnyt tehtävänsä. Peilissä näin väsähtäneet, surumieliset kasvot.

Olin tutkinut varsin tarkkaan eri lääkäriklinikoiden ja yksityisten sairaaloiden tarjontaa, tehnyt hintavertailuja sekä jutellut asiasta usean silmälääkärin tai plastiikkakirurgin kanssa muun muassa I Love Me -messujen yhteydessä. Kaiken tämän perusteella hakeuduin leikattavaksi Lääkäriklinikka Esteticille, jossa minut operoi plastiikkakirurgian erikoislääkäri Jouni Pietilä

Konsultaation ja esitietojen antamisen jälkeen pääsin nopeasti leikkaukseen. Itse toimenpide kesti arviolta vajaan tunnin, mutta kaikkine valmistautumisineen ja toipumisineen minulta meni klinikan tiloissa aikaa nelisen tuntia.

Leikkaussalissa sain aluksi Obucain-silmätippoja, jotka sisältävät oksibuprokaiinia. Se on paikallispuudute, jolla saadaan nopeasti lyhytkestoinen puudutus silmän pintaan. Rauhoittavana esilääkityksenä minulle annettiin midazolaamia (3 ml) ja diatsepaamia (2 ml).

Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa, mutta samalla minut laskettiin eräänlaiseen puolinarkoosiin, sillä sain vielä ketamiinia (0,7 ml), joka saa aikaan niin sanotun dissosiatiivisen anestesian eli tietoisen mielen irtautumisen aistihavainnoista. Tämän johdosta en tuntenut esimerkiksi puudutteen kivuliasta injektointia tuntoherkälle silmänseudulle.

Molemmista yläluomistani poistettiin sukkulan muotoinen ihosuikale, joka oli suurimmillaan kahdeksan millimetriä leveä. Samalla ihon alta poistettiin rasvaa kolmesta kohtaa. Lisäksi Jouni Pietilä leikkasi pyynnöstäni oikean kulmakarvan alla kohonneen värittömän luomen ilman eri korvausta.

Vaikein kohta leikkauksessa on silmän sisänurkka, jossa hieman syvemmällä on ikään kuin piilossa vielä yksi rasvalisuke. Usein se jätetään poistamatta, jolloin tämä pieni rasvapallukka jää painamaan silmän sisänurkkaa ja saattaa ajan mittaan äityä kiusalliseksi vaivaksi. Kokenut lääkäri osaa tehdä luomileikkauksen yhteydessä oikeaan kohtaan ylimääräisen viillon, jolloin kaikki ylimääräinen rasva saadaan ulos.

Leikkauksen jälkeen olin tokkurainen, mutta parin tunnin levon jälkeen jo täysin kykenevä kävelemään kotiin.

Tulos näkyi välittömästi. Katse oli kirkas ja avara, aivan kuin kasvoiltani olisi lähtenyt viisi vuotta pois. Lisäksi mielialani kohosi välittömästi eli tulos tuntui myös henkisellä puolella.

Toipuminen nopeaa

Leikkauksen jälkeisenä päivänä silmien seutu oli kuin pitkän ottelun hävinneellä nyrkkeilijällä. Turvotus ja mustelmat olivat melkoisia, mutta isoilla aurinkolaseilla ne sai peitettyä. Töihinkin menin aivan normaalisti.

Pahimmillaan mustelmat olivat kolmantena päivänä leikkauksesta, mutta sen jälkeen ne alkoivat pikkuhiljaa parantua.

Ompeleet poistettiin viikon kuluttua leikkauksesta, jolloin kasvoni olivat edelleen varsin rujon näköiset. Kahden viikon kuluttua jäljellä oli enää voimakkaasti punertava arpi. Se oli helppo meikata piiloon.

Tottahan ne mustelmat häiritsivät, koska noille kyseisille päiville minulla oli sovittuna työillallisia sekä eräskin juhlatilaisuus, jossa oli paikalla tunnettuja elokuvatähtiä kuten Jennifer Saunders, Rosamund Pike ja Taron Egerton.

Leikkausarpien paraneminen on hyvin yksilöllistä. Toisilla punotus katoaa kolmessa-neljässä kuukaudessa ja toisilla siihen saattaa mennä jopa vuosi. Minulla arvet paranivat melko tarkalleen puolessa vuodessa.

Vaikutus näkyy ja tuntuu

Oman leikkaukseni lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Nuorekkaamman ilmeen lisäksi olen huomannut uneni laadun, keskittymiskykyni sekä yleisen jaksamiseni kohentuneen selvästi. Muun muassa näyttöpäätetyöhön on helpompi keskittyä, kun silmien aukipitäminen ja katseen kohdistaminen eivät vaadi enää ylimääräisiä ponnisteluja.

Jälkeenpäin ajatellen tulos on siis kaiken vaivan ja rahan arvoinen. Lähinnä harmittaa vain se, etten tohtinut mennä leikkaukseen jo vuosia aiemmin. Leikkauksen maksoin itse, mutta sain kaupan päälle luomen poiston kulmakarvan alta.

Jos olet ajatellut yläluomileikkausta, kannattaa ryhtyä tuumasta toimeen ja mennä konsultaatioon. Älä arkaile vuosia kuten minä tein, se on vain turhaa odotusta. Roikkuvista luomista ei todellakaan tarvitse olla edes toiminnallista haittaa, vaan oma tuntemus riittää ja peili kertoo loput.

Sitä paitsi, ehkäpä sinulla on ollut oireita kuten aamuväsymystä tai keskittymisvaikeuksia, joiden syitä et tiedä. Ne saattavat hyvin johtua siitä, että raskaat yläluomet painavat esimerkiksi näyttöpäätetyötä tehdessä.

Paitsi itse leikkaukseen, olen sanoinkuvaamattoman tyytyväinen myös saamaani hoitoon koko prosessin ajan. Nyt kun katseeni on taas avara, myös mieli on kirkas ja ajatus kevyt. Onnistuneen leikkauksen hyvät vaikutukset kertautuvat ja heijastuvat positiivisena asenteena minne ikinä menenkin.

Operaation kulku kuvina

Kun saavuin klinikalle, minulle tarjottiin aluksi kuppi teetä sekä esitietolomake, johon päivitin puuttuvat tiedot.
Kaikki on valmista leikkausta varten.
Leikkaussali odottaa.
Plastiikkakirurgian erikoislääkäri Jouni Pietilä ja leikkaussalihoitajana toiminut Vladimir Beljajev.
Oikea silmä työn alla.
Oikean silmän sisänurkka, jossa hieman syvemmällä on vielä yksi rasvalisuke (kuvassa keltainen pallukka), joka voi ajan mittaan äityä kiusalliseksi vaivaksi. Kokenut kirurgi osaa tehdä leikkaushaavan sisällä ylimääräisen viillon, jolloin kaikki liika rasva saadaan ulos.
Silmäluomista poistetut ihosuikaleet ja rasvaa.
Leikkaus on ohi ja saan peilin käteeni ensimmäistä kertaa. Ilme kertoo oleellisen.
Prosessi lähikuvina. Turvotus ja mustelmat olivat pahimmillaan noin kolmantena päivänä, minkä jälkeen ne lähtivät laskuun ja väri alkoi muuttua keltaiseksi. Kahden viikon kuluttua leikkauksesta iho näytti jo melko normaalilta punertavia leikkausarpia lukuun ottamatta.

Share This:

Pyynikin vedätys

Raskaasti tappiollinen Pyynikin Käsityöläispanimo käy sijoittajien kukkarolle valheellisin tiedoin.

Pyynikin Käsityöläispanimon tuloslaskelmasta näkyy, että sen toiminta on raskaasti tappiollista. Kahden viimeisimmän tilikauden aikana takkiin on tullut 850 000 euroa, ja kaiken kaikkiaan liiketoiminnan tulos ennen 2018 tilinpäätöstä on 1,37 miljoonaa euroa miinuksella.

Siispä nyt on päätetty käydä sijoittajan kukkarolle lähes keinolla millä hyvänsä.

Tappiollista liiketoimintaa on yritetty kääntää voitolliseksi uskottelemalla, että kansainvälisistä kilpailuista saadut palkinnot nostavat tamperelaispanimon menestyksen aallonharjalle. Tunnuslukujen valossa näin ei ole käynyt.

Koska omat rahkeet eivät näy riittävän, pyritään nyt keräämään markkinoilta 1,26 miljoonaa euroa lisää pääomaa ”kiihdyttämään Pyynikin huikeaa kasvuvauhtia”.

Sillä tuskin tarkoitetaan liiketappion kasvuvauhtia, joka jo viime tilikaudella oli huikeat 52,38 prosenttia.

 

Kultamitalien harha

Pyynikki on jo usean vuoden ajan osallistunut ahkerasti Word BeerAwards -kilpailuun, jossa se on myös menestynyt. Sarjavoittajia löytyy kolmelta vuodelta: Ruby Jazz Ale (2016), Mosaic Lager (2017) ja Stout (2018). Samaan aikaan panimon menestys kotimaisissa olutkilpailuissa (HBF ja SPO) on jäänyt vaatimattomaksi.

WBA-kilpailuun osallistuminen on tietysti täysin laskelmoitu markkinointiveto. Itse asiassa monet olutalan ammattilaiset eivät juurikaan arvosta World Beer Awardsia, ja itse kuulun tähän samaan joukkoon.

Mikäli World Beer Awardsiin on uskominen, maailman paras lambic tehdään Kanadassa, dortmunder Japanissa, helles Kolumbiassa, vaalea tsekkilager Saksassa, kölsch Irlannissa, jenkkityylinen IPA Puolassa ja englantilaistyylinen pale ale Brasiliassa.

Uskokoon ken tahtoo.

Sen lisäksi, että World Beer Awards palkitsee oluita kymmenissä eri kategorioissa, myös etiketeille, pullodesignille ja monipakkauksille on omat kilpasarjansa.

Eri sarjoista myönnettävien palkintojen nimi on World’s Best eli Maailman Paras. Puhdasta sanahelinää, siinä kaikki.

Eräs Suomen Paras Olut -gaalassa palkittu oluentekijä kiteyttikin Pyynikin WBA-menestyksen seuraavasti:

– Nämä palkintoautomaattikilpailut ovat tietysti yksi tapa markkinoida tuotetta. Meidän tyyliimme se ei kuitenkaan sovi.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut varsin kriittisesti olutkilpailuista sekä Shaker-lehdessä että omassa blogissani. Kirjoitus, jossa peräänkuulutan kilpailuista raportoivien journalistien vastuuta, löytyy täältä.

 

Bluffi paljastuu

Pyynikin Käsityöläispanimon olutmestari Tuomas Pere on kovasanaisesti puolustanut World Beer Awards -kilpailua ja siihen osallistumista esimerkiksi Olutliiton facebook-sivulla. Hänen mielestään kilpailu on mitä uskottavin, aidoin ja ammattitaitoisesti järjestetty.

Mutta.

Osakeantiesite paljastaa karun totuuden. Yhtäkkiä sarjavoittajia ylistetään maailmanmestareina ja kehutaan, kuinka maailmanmestaruuksien siivittämänä vaikkapa Mosaic Lagerista on tullut tuotannon vakaa kivijalka.

Pyynikin Käsityöläispanimo pyrkii viestintää kaunistelemalla ja määritelmiä venyttämällä saamaan asiakkaista ja olutharrastajista sijoittajia. Toisin sanoen oluenystävien hyväuskoisuutta ja hyväntahtoisuutta käytetään härskisti hyväksi.

Pyynikin Käsityöläispanimo menee jopa niin pitkälle, että sanoo sen suoraan: ”Oluemme ovat voittaneet vuosittain useita kansainvälisiä palkintoja. Siksi ne ovat houkuttelevia tuotteita niin kuluttajille kuin sijoittajille.”

Eivät muuten ole!

Maailmanmestaruudet ovat harhaa, ja tuotteet kärsivät ainakin omien kokemusteni mukaan toistuvista laatuongelmista.

Otetaan esimerkiksi Mosaic Lager, jota olen ostanut kolmesti. Ensimmäisellä kerralla olut oli lähes hapotonta litkua ja päätyi välittömästi viemäriin. Toisella kertaa juotavuus oli kohdillaan, mutta jälleen kolmannella yrittämällä tuote oli kontaminoitunut.

Otanta on kieltämättä pieni, mutta sillä ei ole väliä, koska tottahan kaikkien oluiden pitäisi olla keittoerään katsomatta luvattua kultamitalilaatua, eikö niin Tuomas Pere?

Kun kaksi kolmesta oluesta on osoittautuu juomakelvottomiksi, ainakin minä äänestän jaloillani, samoin tekee moni muukin. Se on luettavissa tuloslaskelman alimmalla rivillä.

Pyynikin kunniaksi silti sanottakoon, että osakeantiesitteessä on ainakin yksi kohta, jonka raaka rehellisyys ansaitsee kiitoksen. Se menee näin: ”Osakeannista saatavat varat tullaan käyttämään tuotantokapasiteetin lisäämiseen, tasalaatuisuuden ja tehokkuuden parantamiseen.”

Tasalaatuisuudessa todellakin on parantamisen aihetta. Tuntuu vaan erikoiselta, ettei se onnistu ilman, että käydään käsi ojossa sijoittajan kukkarolle.

 

Huuto kuuluu, vastaako metsä?

Jokin aika sitten laitoin osakeantiesitteen vääristelystä postauksen Olutliiton facebook-sivuille, josta se nopeasti poistettiin ihan hyvästä syystä. Olin laittanut mukaan osakeantisivulle johtavan linkin, ja se ei ole ryhmän sääntöjen mukaan sallittua.

Kuitenkin hetimiten julkaisuni jälkeen eräs pitkän linjan pienpanimoammattilainen lähestyi minua yksityisviestillä.

– Olet kyllä asiallinen jäbä, kun jaksat tuoda esiin tuon Pyynikin kusetuksen. Kukaan muu ei näköjään uskalla. Minua ei mikään muu vituta niin paljon kuin paskan puhuminen asiakkaille.

Voisiko sen enää ytimekkäämmin sanoa? Kuka tuo leivän panimoyrittäjän pöytään ellei maksava asiakas?

Lopuksi haluan esittää kaksi kysymystä Tuomas Perelle. Mikäli hän on halukas vastaamaan niihin blogini kommenttikentässä, lupaan julkaista vastauksen sellaisenaan siitä mitään muuttamatta.

  1. Tuomas Pere, kuinka te kehtaatte kusettaa potentiaalisia sijoittajia osakeantiesitteessänne harhaanjohtavilla ja valheellisilla väitteillä oluidenne voittamista maailmanmestaruuksista?
  2. Mitkä ovat yrityksenne arvot ja visiot käytännön tasolla, kun markkinoinnillinen vilunkipeli pitää aloittaa jo osakeantiesitteestä?

Share This:

ALKOHOLIKILPAILUT JA JOURNALISMIN VASTUU

Erilaisia alkoholikilpailuja alkaa olla jo sellainen määrä, ettei edes alkoholialaa läheltä seuraavat ammattilaiset tahdo pysyä niiden perässä. Vielä vähemmän kuluttajalla on mahdollisuuksia päästä selville siitä, mitä milloinkin palkitaan ja millä perusteilla. Juuri siksi journalismin vastuu kasvaa entisestään.

TORNION PANIMON Original Lapland Lagerin viime toukokuussa saama Monde Selection -laatupalkinto on hyvä esimerkki siitä, että edes alkoholijuomista kirjoittavat toimittajat eivät aina jaksa tehdä kotiläksyjään. Uutinen kultamitalista meni sellaisenaan läpi muun muassa Ylen uutisissa, useissa päivälehdissä ja jopa alkoholialan erikoislehdissä kuten Shakerissa ja Olutpostissa (omia työnantajiani molemmat) sekä Viisi Tähteä -verkkomediassa.

Todellisuudessa Monde Selection ei ole kilpailu laisinkaan vaan eräänlainen laadunvalvontajärjestelmä, joka arvioi tuotteet ja palkitsee niitä neliportaisella asteikolla: Bronze, Silver, Gold ja Grand Gold, josta siis Original Lager saavutti toiseksi ylimmän tason. Tästä voidaan päätellä, että olut oli testitilanteessa mikrobiologisesti kunnossa ja hyvä tyylinsä edustaja, mutta sen pidemmälle vieviin johtopäätöksiin ei ole syytä mennä.

Kuitenkin Monde Selection -tunnustuksesta uutisoitiin täysin kritiikittömästi miltei kuin kyseessä olisi ollut 54 vuotta odotettu ja kauan kaivattu olympialaisten kultamitali. Rivien välistä annettiin ymmärtää, että kyse oli jostain todella suuresta ja että nyt pantiin Suomi kertaheitolla maailmankartalle.

Anteeksi, tarkoitan tietenkin takaisin maailmankartalle, koska olihan alkuperäinen Lapin Kulta ”voittanut” saman ”kultamitalin” jo kerran eli vuonna 1964.

MONIA MUITAKIN esimerkkejä löytyy, kuten vaikkapa viime syksynä järjestetty Vodka Masters -kilpailu, jossa Koskenkorva ja Gustav -vodkat kahmivat mitaleja – ja mediaa taas vietiin kuin pässiä narussa.

Sama toistuu vuosittain syys-lokakuun vaihteessa, seuratkaapa vaan lehtiä.

Ja ikävä kyllä, miltei jokaiselta kirjoittajalta unohtuu jutun yhteydessä mainita, että käytännössä jokainen kilpailuun ilmoittautunut tuote saa palkinnoksi jonkinlaisen mitalin.

Toinen paljon palstatilaa saanut esimerkki on World Spirit Awards -kilpailu viime maaliskuussa, jonka jälkeen uutisoitiin laajasti, että Nordic Premium Beveragesin Arctic Blue Gin on valittu maailman parhaaksi giniksi. Etenkin Iltalehdellä mopo lähti totaalisesti käsistä, kun se otsikoi suomalaisen ginin voittaneen maailmanmestaruuskisoissa tuplakultaa.

Niinhän asia ei tietenkään ollut, eikä millään kilpailulla ole MM-arvoa huolimatta siitä, kuinka ylevästi järjestäjät kilpailujansa nimeävätkään.

Täysin toisenlaisen kuvan tästäkin, sinänsä hyvän tisleen, menestystarinasta saa, kun avataan koko palkintokaappi.

World Spirit Awards 2018 -kilpailussa oli mukana kaikkiaan 485 tuotetta, joille jaettiin yhteensä 508 mitalia. Vain viisi mukaan ilmoitettua tuotetta jäi palkintosijojen ulkopuolelle ja vähintään hopeamitaliin ylsi 472 tislettä. Mitaleiden lisäksi eri tislaamoille jaettiin vielä 33 muuta prenikkaa.

KUN OTIN Arctic Blue Ginin tapauksen puheeksi facebook-keskustelussa, tuota pikaa eräs tislaamon edustaja kyseli minulta, eikö ole kuitenkin tärkeintä, että kotimaisten juomien hyvästä kilpailumenestyksestä kerrotaan.

Ei, ei se ole tärkeintä ainakaan journalismin kannalta. Piste.

Peräänkuulutan siis kaikkia alkoholijuomista kirjoittavia kollegoitani tuntemaan vastuunsa lukijoitaan kohtaan ennen kuin asetutaan lehdistötiedotteiden vietäviksi. Muistakaa, että mitään oluiden tai vodkien maailmanmestaruuskilpailuja, olympialaisia saati Oscareita ei ole, vaikka mainosmiehet kuiskuttelisivat mitä ikinä.

Sitäpaitsi tiedotteiden kyseenalaistamisen ja terveen lähdekritiikin luulisi olevan meille journalisteille ihan jokapäiväistä peruskauraa.

Share This: